Monta kesää sitten parikymppisenä oli kova hinku maailmalle. Opiskelemaan ja pois Suomesta suureen maailmaan. Päädyinkin kapsäkkeineni Englantiin. Tosin kuvittelemani lontoolainen opiskelijaelämä maailman metropolissa osoittautuikin joksikin aivan muuksi kun huomasin Cityn sijaan päätyneeni jonnekin Heathrown peltojen keskelle. Kampukseltani kesti kävellen 45 minuuttia hakemaan maitoa ja leipää pieneen Eghamin taajamaan. Bussilla reissuun meni kolme tuntia, kun onnikka meni kerran tunnissa. Iltaisin ei kampukselta voinut kävellä yksin pimeän metsän läpi, sillä metsäiseltä tieltä oli useasti tavattu ahdistelijoita. Ja mihin sieltä nyt olisi kävellytkään, ellei sitten kylän ainoaan pubiin? Lontoon syke ei todella ylettänyt Eghamiin saakka. Tai no, olihan kylässä Ferrari-kauppa, jossa sentään Beckhamit olivat kuulemma käyneet ostoksilla. Olihan sekin jo jotain.

Keittiöitä ei asuntoloissa ollut, vaan oli syötävä kampuksen ruokalassa. Fish and chips. Ja colaa. Upporasvassa tehtyä paahtoleipää. Kaikessa panerointi. Briteissä yliopisto myös aloitetaan aiemmin kuin meillä. Yhtäkkiä ikäero tuntui kovin suurelta kun 9/11 aikoihin päivittelimme kämppisteni kanssa mihin maailma oikein oli menossa ja sivusimme vähän historiaakin. ”Which one was the communist, Hitler or.. you know, who was the other guy?” pohdittiin pizzan äärellä.

En koskaan valmistunut englantilaisesta yliopistosta tai eghamilaistunut. Tulin maitojunalla kotiin ja mietin haikeana, että se kosmopoliitista ja kansainvälisyydestä.

Kunnes Suomessa uusien opiskelukavereiden kanssa tuli puhetta asiasta. Eräs uusista ystävistäni kysyi haluaisinko tulla käymään seminaarissa Helsingissä viikonloppuna. Paikalla olisi porukkaa Pohjoismaista ja Baltiasta, aiheena EU ja Eurooppa, järjestäjänä Eurooppanuoret. Mikäs siinä.

Pian löysin itseni Budapestistä pohtimasta demokratiaa ja ihmisoikeuksia ikäisteni kanssa jotka olivat saapuneet ympäri mannerta. Seuraavaksi oli vuorossa Uppsala ja aiheena itämeren yhteistyö, Kööpenhamina ja EU:n ympäristöpolitiikka, Bryssel ja perustuslakia säätävä konventti, Praha ja EU:n laajentuminen, Ateena ja taas konventti, Bryssel ja kansainvälisten projektien hallinta, Tukholma ja EU:n talouspolitiikka, Barcelona ja Lähi-idän konflikti…Kansainvälinen järjestöelämä vei totaalisesti mukanaan ja jatkuu edelleen. Mukaan on vuosien varrelta jäänyt parhaisiin lukeutuvia ystäviä ympäri mannerta, mielettömiä muistoja, uusia asumiskeikkoja muualla sekä erilaisuudesta paljon opittua. Ja EU:n politiikka ja rakenteet siinä sivussa.

Se maailma mitä lähdin kaukaa hakemaan, olikin ihan käden ulottuvilla.

Kirjoittaja on Eurooppanuoret ry:n pääsihteeri.

KUVA JA KOMMENTTI

0