EU-päättäjät haluavat kuulla kansalaisten mielipiteitä, joten sen kunniaksi hellyn nyt jakamaan muutamia omiani. Mielipiteet eivät edusta Eurooppanuorten virallisia kantoja – vielä.

Ilmainen neuvo: EU:n pitäisi vihdoin lopettaa ilmastonmuutoksesta vauhkoaminen. Edut ovat niin kiistattomat, että eurooppalaisten horina luultavasti lähinnä naurattaa maailmalla. Viimeisimmäksi ”huolenaiheeksi” ovat keksineet mehiläisten joukkokuolemat. Hyvä. Mehiläisen pistokset olivatkin yksi kesän pahimmista vitsauksista. Enkä itse edes syö hunajaa. Joku niin sanottu asiantuntija pelkäsi pölytyksen loppuvan mehiläisten mukana mutta oli tainnut olla poissa koulusta sinä päivänä, kun lisääntymisestä kerrottiin. Haloo, ”kukka ja mehiläiset” on vertauskuva.

Australialaiset tajusivat sentään vetää Kioton viemäriin ja pääsevät nyt nauttimaan pysyvästi sateettomasta säästä. Parempaa rantaelämää kuin Australiassa onkin kuulemma vaikea löytää, enkä usko, että eteläeurooppalaiset – tai suomalaisturistit varsinkaan – panevat pahakseen, jos biitsit vanhalla mantereellakin sisämaahan levenevät. Sotapäällikkö G.W. Bush taas on pelännyt eurooppalaisten haihattelun vaarantavan talouskasvun. Samaa pelkään minä jo ihan työni puolessa, mikään ei tee niin pahaa finanssiyhtiön tulokselle kuin kasvun hidastuminen. Sitä paitsi, jos talouskasvun liturgiasta luovutaan, mistä italialaiset, amerikkalaiset ja muiden taloudenpidon mallivaltioiden ekonomistit sitten käyvät meitä neuvomassa?

Onneksi välillä kuulee järjenkin ääntä. Esimerkistä kelpaa se venäläinen tiedemies, joka tiesi, että lämpötilaa voidaan joka tapauksessa hätätilanteessa alentaa ampumalla stratosfääriin ziljoona tonnia rikkiä estämään auringonvalon pääsyä maapallolle. Kelpaa minulle sekin. Suomessa on suurimman osan vuotta muutenkin niin pimeää, että samalla menee loputkin viisi kuukautta. Aurinkolasien myynti saattaisi tipahtaa mutta toisaalta lamppujen menekki kasvaa. Siinä taas hyvä esimerkki kuinka talouden näkymätön käsi korjaa tilanteen kuin tilanteen.

Ilmainen neuvo: Venäjä ja Serbia eivät saa enää jatkaa muun Euroopan pelottelua. Euroviisuista katoaa jännitys nykymenolla, jossa vain viemällä kaikkien entisten satelliittiensa äänet, uhittelemalla tai aukomalla päätään koko muulle maanosalle voi pärjätä. Ainakin Britannia ja Ruotsi ovat olleet väärin äänestämisestä kauhuissaan. Kannattaisi uskoa tai muussa tapauksessa he aikovat protestiksi ryhtyä lähettämään kisoihin huonoa musiikkia: keski-ikäisiä miehiä laulamaan purkkapoppia tai pukeutumaan sukkahousuihin ja höyheniin. Suomi pystyi sentään antamaan Venäjälle köniin jääkiekossa, Serbialle ei sitten enää pärjätty edes jalkapallossa. Koko Eurovision-väen puolesta vetoankin: öljyhanat auki ja sotarikolliset Haagiin.

Ilmainen neuvo: Perustuslaille, perustuslailliselle sopimukselle, sopimukselle EU:n perustuslaista – mikä se kielletty termi nyt olikaan – pitää kuulemma keksiä uusi nimi. Yleensähän EU-juttuja on nimetty umpituntemattomien eurooppalaisten paikkojen mukaan kuten Schengen, Maastrich, Prümi tai Rooma. Myös tämä uusin juttu tarvitsee kipeästi uuden hellimänimen. Yleinen nyrkkisääntöhän on, että touhu on mennyt liian oudoksi, jos edes hollantilaiset eivät sitä hyväksy.

Perustuslaki pitää nimetä Reeperbahnin sopimukseksi. Siinäkin on paikannimi, jota kukaan ei tunnusta tietävänsä. Sitä paitsi mistä parempi nimi sopimukselle, joka on hoideltu salaa suljettujen ovien takana vanhan ranskalaisen miehen katsellessa päälle, johon homman mentyä ensimmäiselle kerralla kättelyksi edes saksalainen nainen ei ole saanut sen koommin eloa, ja jonka julkisesti mielipidettä kysyttäessä kaikki tuomitsevat. Jäisi Saksan puheenjohtajuuskaudestakin käteen jotain Berliinin julistusta kouriintuntuvampaa.

Ilmainen neuvo: Suomalaisten ja muiden eurooppalaisten huoli yksityisyydensuojansa puolesta on tekopyhää. Mitä sitten, jos matkustustietojasi, pankkiyhteyksiäsi, sähköpostejasi ja puheluitasi hieman tongitaan siellä sun täällä. Jos Ruotsin valtio tai CIA tietää asiasi paremmin kuin oma äitisi, se on sinun ja äitisi vika. Eiköhän myönnetä koko asia: Me suomalaiset, jotka pyrimme massoittain big brotheriin ja miljonääri- tai maajusseille morsiamiksi, jaamme blogeissamme kaikki asiamme tai hankkiudumme erinäisten mäkihyppääjien ja kyläkauppiaiden seurapiireihin, emme muuta haluakaan kuin, että joku kiinnostuisi elämästämme. Ja samat ihmiset, jotka intoilevat yksityisyydensuojasta, eivät itse ole mistään niin kiinnostuneita kuin naapurinsa verotiedoista, naapurinsa autosta, naapurinsa kotiintuloajoista, naapurinsa kuuliaisuudesta taloyhtiön järjestyssääntöä kohtaan… Voi olla, etten erota rouskua rauskusta, osaa sijoittaa Tanskaa maailmankartalle tai tunne vallan kolmijakoa, mutta ei niistä Seiskassa juttua ole ollutkaan. Terkkuja tätäkin blogia lukevalle vakoiluohjelmalle!

Kirjoittaja on Eurooppanuoret ry:n varapuheenjohtaja.

KUVA JA KOMMENTIT

0