Eurooppanuorista puhuttaessa nousevat yleensä esiin järjestön linjaukset suhtautumisesta Euroopan unioniin ja integraatioon sekä järjestön merkityksestä tarjota ns. eurooppapoliittinen keskustelufoorumi nuorille, jotka haluavat jakaa näkemyksiään Euroopasta.

Hyvä näin, mutta tosin omalla kohdallani Eurooppanuoreksi päätyminen ei vaatinut sen ihmeempää poliittisten arvojen yhteensovittamista tai keskustelua integraation tulevaisuudesta vaan riitti, että bongasin yliopiston järjestömessuilta mielenkiintoisen nuorisojärjestön, jolla vaikutti olevan todella hyvä meininki. Pian olinkin jo uusien illassa ja kohta myös hallituksessa – olin järjestöni löytänyt.

Eurooppanuoriin voin löytää monella tavalla, mutta minulla se tapahtui siis aluejärjestön toiminnan kautta. Eurooppanuorten aluejärjestöjen toiminnasta ympäri Suomea voi olla monella tapaa kiitollinen. Siinä missä järjestön linjaa valtakunnantasolla vedetäänkin melko politiikka orientoituneesti, toteuttavat aluejärjestöt Eurooppa-pitoista toimintaansa yleisesti ottaen melko lähellä jäseniään sekä alueen muita nuoria. Kulttuuri-illat, Cafe Europa tai Viiniä ja patonkia –konseptit keskusteluteemoineen, uusien illat ja EU-paneelit/seminaarit/bileet ovat toiminnanmuotoja, joihin on helppo mennä mukaan. Olen aina ajatellutkin, että eräänlaista nuorten välistä integraatiota sekin on, että eri toiminnanmuodoista ja tapahtumista kiinnostuneita nuoria voidaan saada yhteen tarjoamalla heille mahdollisuuksia osallistua erilaisiin tilaisuuksiin; mahdollisuuksia keskustella, oppia, väittää ja muodostaa mielipiteitä.
Se, että rentous ja rajojen rikkominen toiminnan toteuttamisessa säilyy videosketsien ja EU-runojen lausunnan myötä, ei sulje myöskään pois poliittista ulottuvuutta aluejärjestöiltä. Mielestäni on ehdottoman tärkeää, että Eurooppanuorten aluejärjestöissäkin toteutetaan myös laadukkaita ja keskustelua nostattavia tapahtumia EU-politiikan eri alueilta kahvilakeskusteluista seminaareihin. Ja tottahan se on, että kynnys on matalampi lähteä mukaan EU-seminaariin keskustelemaan ja ottamaan kantaa, kun on käynyt tutustumassa järjestön toimintaan vaikkapa kulttuuripainotteisessa illanvietossa.

”Vaikutatte kivalta järjestöltä, mutta kun te ootte välillä niin poliittisia.” Tämä kommentti minulle sanottiin erään kerran uusien illassa. Silloin todellakin jäin miettimään, että Eurooppanuorilla on oltava tarjontaa myös niille toiminnastamme kiinnostuneille, jotka eivät ole kiinnostuneita ensisijaisesti politiikasta, mutta Eurooppa ja yhdentyminen sinänsä kyllä kiinnostaa. Tiedän, että aluejärjestöissä usein tavataan myös juuri niitä nuoria, jotka tulevat ensimmäistä kertaa mukaan Eurooppanuorten toimintaan tai ylipäätänsä osoittavat kiinnostuksensa Euroopan intergraatiokeskustelua kohtaan. Tuolloin aluejärjestöillä on hyvät mahdollisuudet antaa foorumi vaihtuville, erilaisille ajatuksille, saada aikaan ehkä jopa asennemuutosta sekä luoda tilaisuuksia ottaa kantaa integraatiota ja unionia kohtaan juuri sen pehmeämmän politiikan avulla, jota monesti eurooppalaisten elokuvailtojen ja rentojen EU-teemailtojen kautta tuotetaan. Myös pienimuotoisella toiminnalla on merkitystä siinä missä valtakunnallisilla seminaareillakin huippualustuksineen. Eikä aluejärjestöjen toimintaa aina voi ihan pienimuotoiseksikään kutsua. Kovia poliittisia alustuksia on tarjolla myös alueilla, joten Eurooppa-politiikan nälkäisille nuorille on tarjolla keskustelufoorumi astetta kahvipöytäkeskusteluista kovempaan suuntaan. Resurssit ajoittain vaihtelevat, mutta tarkoitus on sinänsä sama, eikö totta? Hyvän keskustelun saa aikaiseksi seminaarissa kuin Eurooppalaisessa illanvietossakin.

Toimivat aluejärjestöt ovat kyllä vahvuus koko järjestölle. Eurooppanuorilla on kuitenkin jäseniä ympäri Suomea, mutta aluejärjestöjä on tarjolla vain Helsingissä, Joensuussa, Jyväskylässä, Oulussa, Tampereella, Turussa, Lapissa ja Vaasassa. Aluejärjestötoiminnan piiriin pääseminen ei siis olekaan ihan yksinkertaista. Sinänsä Eurooppanuorten tapahtuman toteuttaminen paikkakunnalla, jolla ei ole omaa aluejärjestöä ei ole mikään mahdottomuus vaan siinä voisi olla potentiaalista ideaa. Siihen tosin tarvittaisiin aina myös paikallisia jäseniä mukaan toteuttamaan seminaaria, keskusteluiltaa tms. tapahtumaa. Muutamien aluejärjestöjen toiminta on myös viime vuosina melkoisesti taantunut. Tämä on totuus, mutta toivokaamme muutosta aktiivisempaan suuntaan myös taantuneemmilla järjestöalueilla. Toimintansa vakiinnuttaneiden aluejärjestöjen säilyminen järjestömme toiminnan toteuttajana on elintärkeää ja arvokasta. Eurooppanuorten puolesta haluamme nähdä uuden toiminnan aallon nousua syksymmällä varsinkin Lapin suunnalla ja siihen tarvitsemme myös lappilaisten Eurooppanuorten apua.

Aluejärjestöissä näkee, kuulee ja oppii kaikenlaista. Itse menin aluejärjestöön sen hyvän fiiliksen perässä, eikä kaduta. Aluejärjestössä huomaa, että toiminnan kannalta on olennaista myös se, että toimintamuotoja ja -tapoja osataan uusintaa. Tällöin toteutunut toiminta on mielekästä ja uusia kokemuksia tuovaa myös tekijäryhmälle itselleen. Fiilis, jota hakiessani päädyin Eurooppanuoriin on nyt kuitenkin konkretisoitunut siihen, että näkökantoja unionin tulevaisuudesta muovailee jo ihan mielikseen. EU-politiikan hahmottamisen taidot ovat karttuneet siinä samalla. Ja EU-bileitä unohtamatta, niitä en jättäisi väliin missään nimessä.

Kirjoittaja on Eurooppanuoret ry:n hallituksen jäsen ja Jyväskylän Eurooppanuoret ry:n entinen puheenjohtaja.

KUVA

0