Eurooppanuorten yksi vahvuus järjestönä on, että täällä voi olla monenlaista mieltä asioista ilman, että mielipiteitä suoraan tyrmätään;

tai villeimmät niistä saatetaan tyrmätä ainakin hetkellisesti, mutta puolueettomassa paikassa lähes mielipiteelle kuin mielipiteelle löytyy helposti jokin ulkoinen viiteryhmä, jolla puhuja voi näkemyksensä perustella, mikäli lisätukea tarvitsee. (Asiantuntija-alustajia tilaisuuksiin saa myös helpommin eri taustoista, kun virallisesti ei olla kytköksissä mihinkään yksittäiseen tahoon.)

Kaipaisin kuitenkin mukaan myös enemmän EU-skeptisiä näkökulmia ja henkilöitä, jotka nuo näkemykset perustelisivat… Tyytyväinen konsensus ei tee lopulta hyvää millekään ”aatteelle”. (Eikä sellainen toki kaikissa asioissa vallitse tälläkään hetkellä.)

EU-teemaan liittyvät konfliktit ovat jostain syystä minusta kiinnostavia muutenkin: taannoisilla Maailma kylässä –festareilla kävin lainaamassa Elävästä kirjastosta yhtä aikaa sekä EU-federalistin että norjalaisen EU-skeptikon kuullakseni heidän ajatuksiaan aiheesta. Norjalaista huolettivat mm. vanhat tutut päätösvallan karkaaminen kauemmaksi ja sosiaalisen ulottuvuuden vähäisyys, samalla kun Norja kuitenkin osallistuu jo nyt aktiivisesti erilaisiin EU-hankkeisiin ja soveltaa ainakin kauppasuhteissaan EU-lainsäädäntöä. Keskustelu oli varsin antoisa, ja lopuksi eri osapuolet taisivat vaihtaa yhteystietojakin, samalla asialla kun tavallaan oltiin vaikkakin eri lähtökohdista.

Viime vuonna (tai oikeastaan jo sitä ennen) taas kävin ihan avoimesti Eurooppanuorena – vaikkakin yksityishenkilönä – ASEM-kokouksen yhteyteen mielenosoitusta suunnitelleen Helsinki 2006 –verkoston parissa kokouksessa. Minkäänlaisista ”pahisnuorista” ei ollut kysymys, vaan EU-asioista kiinnostunut humanisti otettiin sielläkin ihan ystävällisesti vastaan. Heidän edustamansa teemat eli maahanmuuttajakysymykset, ihmisoikeudet, rauha ja ilmastoasiat, tai mitä niitä olikaan, olisivat periaatteessa aivan hyvin voineet olla myös suoraan Eurooppanuorten ohjelmasta. (Kyseessä oli eri mielenosoitus kuin se tunnetumpi anarkistien järjestämä.)

Missä sitten mättää, jos ihmiset ajavat periaatteessa samoja asioita tai ainakin ovat samoista aihepiireistä kiinnostuneita? Joissain tapauksissa taustalta saattaa löytyä vanhoja tai kuviteltuja oikeisto – vasemmisto-jaotteluja, toisissa tilanteissa taas aistii ristiriitaa ylipäänsä lähes mihin tahansa integraatioon myönteisesti suhtautuvien ja asioita mieluummin ensin harkitsevien välillä.

Asioihin suinpäin hyppääminen ei toki olekaan hyväksi, vaan myös kielteisiä vaikutuksia on asiallista miettiä. Miten eri näkökulmat ja sekä hitaammat että nopeammat, sekä suoremmat että varovaisemmat lähestymistavat sitten oikeasti saataisiin saman (Eurooppanuorten) pöydän ääreen rauhassa keskustelemaan ja mitä siitä loppujen lopuksi seuraisi, siitä minulla ei ole aavistustakaan.

Kirjoittaja on Eurooppanuoret ry:n hallituksen jäsen ja töissä Taideteollisessa korkeakoulussa.

KUVA JA KOMMENTIT

0