Mielenkiinnolla olen seurannut viimeaikaista keskustelua täällä Eurooppanuorten nettisivuilla yhdistyksemme puolueettomuudesta tai puolueellisuudesta, eurofiilistelystä ja niin edelleen.

Minulle Eurooppanuoret ovat paitsi paikka, jossa voi oppia kaikenlaista Euroopasta ja Euroopan unionista, erityisesti myös taho, joka pyrkii herättämään ajatuksia ja keskustelua ja toimimaan foorumina sille. EU ei ole valmis, vaan sitä kehitetään koko ajan, hitaasti mutta varmasti. Kansalaisten olisi tärkeää pyrkiä olemaan mukana sen muokkaamisessa sellaiseksi kuin he sen haluavat. Ei jätetä sitä pelkästään niille harmaille eurobyrokraateille!

Tämä ei jää toiminnassamme pelkästään sanahelinäksi. Tampereen Eurooppanuoret ry harmitteli maaliskuisessa julkilausumassaan EU-aiheiden vähyyttä vaalikampanjassa, kun toisaalta eduskunta tekee paljonkin EU:hun liittyviä päätöksiä. Halusimme lisätä keskustelua vaalien jälkeen kutsumalla pirkanmaalaisia kansanedustajia juttelemaan kahvilakeskusteluissa ajankohtaisista EU-asioista, vuorotellen jokaisesta puolueesta. Keväällä kysymiemme kansanedustajien aikataulut eivät sopineet, mutta nyt syksyllä yritämme uudestaan. Jännityksellä odotan, kiinnostaako kansanedustajia nyt tulla puhumaan aiheesta ja tuleeko muita keskustelijoita paikalle kolme vai kolmekymmentä. Tilaisuuksien on tarkoitus olla matalan kynnyksen tapahtumia, joissa ei ole välttämättä edes tiettyä ennalta suunniteltua aihetta. Vaihtelua siis toisinaan aiheiltaan hyvinkin korkealentoisiin tapahtumiin asiantuntija-alustuksineen – vaikka kynnys niihinkin on ollut sinänsä matala, yleensähän tapahtumamme ovat kaikille avoimia.

Pääministeri Vanhanen on kuulemma sitä mieltä, että keskeneräisistä asioista ei tule keskustella julkisuudessa. Mutta demokratiaanhan kuuluu oleellisesti julkinen keskustelu valmisteluvaiheessa, kaikkine kiemuroineen, vastakkainasetteluineen ja eriävine mielipiteineen – hyvine ja huonoine puolineen. Varmasti se toisinaan hidastaa asioiden käsittelyä. Mielestäni on kuitenkin tärkeää ja hyödylllistä puntaroida erilaisia näkökulmia asioihin – ja saada eri näkemykset kuuluviin. Eikä haittaa, vaikka lopussakin oltaisiin eri mieltä; siihenkin on jokaisella oikeus.

Hanna kirjoitti blogissamme pari viikkoa sitten, että toivoisi enemmän EU-skeptisiä näkemyksiä ja henkilöitä mukaan Eurooppanuoriin. Etenkin jos ja kun keskustelu ei jää sille pelätylle “juupas-eipäs”-tasolle ja sen sijaan pystymme yhdessä pohtimaan, millaiseksi EU pitäisi kehittää, jotta se olisi hyväksyttävämpi niillekin, jotka suhtautuvat siihen sen nykymuodossa epäillen. Kannatan toki. Mutta vaikka EU-skeptikot eivät haluaisikaan innosta hihkuen liittyä juuri Eurooppanuorten tai Eurooppalaisen Suomen “eurofiilien” joukkoon, voidaan keskustelua silti saada aikaan heidänkin kanssaan. Tampereen Eurooppa-päivän tapahtumissa kävimme yllätyksekseni hyvinkin hedelmällisen tuntuista keskustelua Vaihtoehto EU:lle-järjestön edustajan kanssa, joka ajatteli tästä juuri samoin. Tämä saattaa poikia Tampereelle vielä uuden mielenkiintoisen keskustelutilaisuuden.

Kirjoittaja on Eurooppanuoret ry:n hallituksen jäsen ja Tampereen Eurooppanuoret ry:n puheenjohtaja.

KUVA

0