Sain kunnian edustaa Suomea Norjan Hedalenissa järjestetyssä United-seminaarissa 8.–14.8. Historiassaan toinen United-seminaari kokosi yhteen reilun kuudenkymmenen hengen porukan yli kahdestakymmenestä Euroopan maasta. Parhaiten edustettuina isäntämaan lisäksi olivat Itä-Euroopan ja Balkanin maat.

Tällä kertaa seminaarissa ei tyydytty tutustumaan Euroopan Unioniin instituutiona kuten viime vuonna oli käsittääkseni tehty vaan nyt otettiin härkää sarvista ja keskusteltiin Eurooppaa ja miksei koko maailmaakin koettelevista haasteista. Pääaihealueina olivat siirtolaisuus ja ilmastonmuutos.

Siirtolaisuuden käsittely aloitettiin paneutumalla kansainvälisen siirtolaisuuden perusteisiin. Thea Wauters Thyness (Norwegian directory of immigration) kertoi siirtolaisen ja pakolaisen käsitteistä sekä siirtolaisuuden ja pakolaisuuden syistä ja seurauksista. Vaikka olenkin kuullut jonkin verran siirtolaisuus- ja pakolaisuusasioista lukio- ja yliopisto-opintojeni aikana, oli minulle uutta ainakin osa muuttoliikkeen seurauksista. Työvoimamarkkinoiden vaatimuksiin vastaaminen on tuttua jo Suomessa käytävästä keskustelusta puolalaisista rakennusmiehistä mutta en ollut tullut ajatelleeksi, että muuttoliike rajoittaa palkkojen inflaatiota vastaanottajamaassa ja että muutto aiheuttaa lähtömaassa sekä aivovientiä (brain-drain) että aivovoittoa (brain-gain). Kuten kaikilla asioilla myös kansainvälisellä muutolla näyttää olevan sekä hyvät että huonot puolensa. Miten niiden ristitulessa selvitään?

Yleisen siirtolaisuuden käsittelyn lisäksi perehdyttiin Euroopan unionin maahanmuuttopolitiikan perusteisiin. Aiheesta luennoi Norjan EU-virkamies Fred Olav Sørensen, joka hoitaa Norjan maahanmuuttoasioita Brysselissä. Siirtolaisuutta filosofian näkökulmasta pohdiskeli soveltavan filosofian tohtoriopiskelija Marit Hovdal Moan. Hän tekee väitöskirjaansa laittomien maahanmuuttajien kohtelusta kohdemaassa. Filosofinen pohdiskelu meni minulta ja kuulemani mukaan myös muilta seminaarilaisilta hieman yli ymmärryksen. Mielenkiintoisinta luennossa oli kuulla, että Espanjassa laittomat maahanmuuttajat voivat saada oikeuden terveydenhuoltoon ja heidän tietojaan ei luovuteta poliisille. Ihmisoikeuksien kannalta järjestelmä kuulostaa loistavalta mutta onko odotettavissa suurempaa muuttoliikettä, jos rangaistuksi tuleminen on epätodennäköistä?

Neljäntenä siirtolaisuusluennoijana oli FAFO:n Anne Mette Ødegård, joka tutkaili siirtolaisuutta EU:n laajenemisen ja Norjan työmarkkinoiden välisten yhteyksien kautta. Ødegård piti Norjaan töihin tulevien yhtenä vitsauksena sosiaalista dumppausta. Koska suurin osa uudesta ulkomaisesta työvoimasta tulee Norjaa köyhemmistä maista, on yritysten helppo maksaa heille huonompaa palkkaa kuin omille kansalaisilleen. Mutkansa sosiaaliseen dumppaukseen tekee lainsäädäntö, jonka mukaan ulkomainen yritys saa maksaa työtekijöilleen kotimaansa mukaista palkkaa riippumatta työskentelymaasta. Norjassa toimiva puolalainen rakennusyritys siis maksaa työntekijöilleen puolalaista palkkaa, puolalainen kirvesmies norjalaisessa yrityksessä saa sitä vastoin ainakin periaatteessa norjalaista palkkaa, joka on huomattavasti puolalaista korkeampi. Reilua? Sosiaalinen dumppaus oli käsitteenä minulle tuntematon ennen Ødegårdin luentoa, vaikka sen sisältämät asiat olivatkin tuttuja. Luennon kautta sain paremman kuvan käsitteestä ja sen tarkasta määritelmästä. Minusta oli hyödyllistä kuulla Norjan työvoimamarkkinoista, koska monet asiat Norjan tilanteesta ovat tuttuja myös Suomessa.

Ehkä mielenkiintoisin aihe siirtolaisuudesta oli ihmiskauppa. En ollut perehtynyt aiheeseen ollenkaan ennen seminaaria, joten olin halukas saamaan aiheesta irti kaiken mahdollisen. Aloitimme ihmiskaupan käsittelyn katsomalla ruotsalaisen elokuvan Lilja 4-ever, joka kertoo entisen Neuvostoliiton alueella asuvasta tytöstä, joka myydään Ruotsiin prostituoiduksi. Vaikka kaikki ihmiskauppa ei koskekaan prostituutiota, oli elokuva karu ja todelta tuntuva kuvaus vapauden riistosta. Luennon, tai lähinnä keskustelun, ihmiskaupasta piti seminaariin muutenkin osallistunut norjalainen Claire Anette Whelan. Varsinkin tällä luennolla huomasin, miten tärkeää on, että seminaarissa on mukana myös ihmisiä Itä-Euroopasta. He osaavat kertoa ihmiskaupan tilanteesta omissa maissaan, Euroopassa kaupattujen ihmisten kotimaa kun on yleisimmin jokin maa Itä-Euroopassa. Suomen kuvittelisi olevan puhtoinen lintukoto ihmiskaupan kannalta, mutta niin vain ei ole. Tänne ostetaan naisia prostituoiduiksi ja mahdollisesti lapsia adoptoitaviksi. Kohdemaan lisäksi Suomi on varmasti myös läpikulkumaa, koska yhteinen raja Venäjän kanssa ei voi olla niin pitävä, että kaikki ihmiskauppayritykset saataisiin lopahtamaan rajatullissa. Uskomatonta, että ihmisten köyhyys ja hyväuskoisuus saa jotkut ahneet ihmiset käyttämään heitä hyväkseen!

Kun siirtolaisuusasiat oli käsitelty, siirryttiin ilmastonmuutokseen. Aihe aloitettiin Al Goren An inconvenient truth –dokumenttielokuvalla. Elokuva sai todellakin ajattelemaan ilmastonmuutoksen aiheuttamia muutoksia maailmassa. Elokuvasta sai myös hyödyllisiä faktoja, vaikkakin faktat toivat esille vain yhden näkökulman. Elokuva oli kuitenkin vain alkulämmittelyä varsinaiseen luentoon, jonka piti Pål Frisvold ”ympäristönsuojeluyritys” Bellonasta. Hän herätti keskustelua uusiutumattomien energialähteiden vaihtoehdoista ja siitä, miten uusiutuviin energiamuotoihin tulisi siirtyä. Onko mahdollista siirtyä suoraan uusiutumattomista uusiutuviin? Frisvoldin mielestä se ei tule onnistumaan, koska valtioiden päätöksenteko on liian hidasta. Siirtymisvaiheessa pitäisi hänen mukaansa uusiutuvien energiamuotojen lisäksi pyrkiä vähentämään uusiutumattomasta energiasta tulevia hiilidioksidipäästöjä. Se onnistuu muun muassa varastoimalla tuotettu hiilidioksidi maan alle esimerkiksi tyhjenneisiin öljykenttiin. Frisvold käyttää järjestelmästä käsitettä Carbon capture and storage (CCS). Ajatuksena hiilidioksidin talteenotto kuulostaa mahtavalta, kun tiedossa on, miten hitaasti uusiutuvien energiamuotojen käyttöönotto tapahtuu. Jotain tässä olisi kuitenkin tehtävä ennen kuin koittaa se päivä, ettei mitään ole tehtävissä!

Seminaari ei toki ollut vain vakavia aiheita ja niistä keskustelua. Seminaarin aikana oli ihanaa saada uusia ystäviä ja vaihtaa ajatuksia heidän kanssaan. Keskustelimme niin luentojen aiheista kuin arkipäiväisistä asioista. Vapaa-ajalla tuli kastuttua läpikotaisin vesisodassa, vaikka tarkoitus oli vain meloskella ympäri lampea. Ja tulihan sitä myös ihailtua kauniita maisemia (jos ne sattuivat näkymään sumun keskeltä).

Ja se norjalainen hauskanpito! Kansainvälinen ilta syömisineen ja juomisineen, Singstar, Euroviisut… Ja ne loppupirskeet! Norjalaiset olivat jotenkin ihmeessä löytäneet bilepaikaksi oslolaisen vaihtoehtopaikan epätasaisine kivilattioineen ja mukavine sohvineen. Pizzaa syöden, jutellen ja eritoten tanssien oli mukava viettää ainakin tällä erää viimeistä hetkeä tämän United-porukan kanssa. Ja keskiyöllä päivän vaihtuessa sain komeimman synttärilaulun ikinä kuusikymmenpäiseltä joukolta. Satun nähkääs viettämään syntymäpäivääni 14.8. The best birthday party ever! Kiitos Suomen Eurooppanuoret!

Kirjoittaja on jyväskyläläinen opiskelija, joka edusti Eurooppanuoria Norjassa järjestetyssä United-seminaarissa 8.-14.8.2007.

KOMMENTTI

0