Lissabonin sopimus allekirjoitetaan juhlallisesti 13.12. Lissabonissa. Pitkä ja karvas perustuslakisopimusprosessi on loppusuoralla ja sopimusteksti on vesitetty alimpaan yhteiseen nimittäjään. Sopimus on vuonna 2008 jäsenmaiden ratifioitavana, ja toivoa sopii että sopimus astuu voimaan ennen vuoden 2009 europarlamenttivaaleja. Näillä näkymin Irlanti on ainoa jäsenmaa, jossa järjestetään sopimuksesta kansanäänestys.

Pienempi ja tehokkaampi komissio, EU:n oikeushenkilöllisyys, yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistuminen, yhteispäätösmenettelyn laajentaminen, Eurooppa-neuvoston pysyvä puheenjohtaja ja kansalaisaloite ovat vain muutamia esimerkkejä sopimuksen tuomista parannuksista. Lissabonin sopimus on Euroopalle askel eteenpäin.

EU on liian pitkään vellonut paikallaan perustuslakisopassa. Mikään ei muutu dramaattisesti uusien sopimuksien myötä. Edelleen EU:n on keksittävä ratkaisuja haasteisiin kuten globalisaatio, väestön ikääntyminen, rapautuva kilpailukyky, ilmastonmuutos, energiaturvallisuus, maahanmuutto, EU:n rahoitus, laajentuminen sekä kansainvälinen rikollisuus. Näihin haasteisiin vastaamisessa Lissabonin sopimus ei ole mikään viisasten kivi. EU:n on aika keskittyä politiikan sisältöihin.

Kilpailukyky.

EU käsittelee vuonna 2008 sekä EU:n rahoituskehyksiä että ottaa kantaa Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategian seuraavaan kolmivuotiskauteen. Suomi on jo ennakkoon painottanut tutkimuksen ja tuotekehityksen painottamista rahoitusratkaisuissa (maatalouden kustannuksella?) ja koulutuksen roolia Lissabonin strategian toteuttamisessa. Keskeistä on myös se, miten jäsenmaat toteuttavat kansallisia ohjelmiaan kilpailukykytavoitteiden saavuttamiseksi. Tilannetta ei ainakaan helpota ennätyskorkea Euro tai ennätyshalpa Yen, joka heikentää EU:n vientituotteiden kilpailukykyä entisestään.

Ympäristö.

Suomi on esittänyt, että EU:lle laadittaisiin Itämeristrategia, mutta komission työ- ja lainsäädäntöohjelmassa vuodelle 2008 sitä ei mainita. Länsinaapurimme Ruotsi on nostamassa aiheen yhdeksi 2009 puheenjohtajuuskautensa painopisteeksi. Tarvitaan EU:n sisäistä koordinaatiota ja kahdenvälistä dialogia EU:n ja Venäjän välillä.

Ilmasto ja energia.

Komission ehdotukset ns. ilmasto- ja energiapaketiksi tulevat käsittelyyn vuonna 2008. Tämä sisältää sitovat tavoitteet jäsenmaiden uusiutuvan energian lisäystavoitteet vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteena on myös energiatehokkuuden parantaminen, energiateknologiaan panostaminen sekä EU:n sisäisten energiamarkkinoiden tehostaminen.

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka.

Lissabonin sopimusta ennakoiden vuonna 2008 alkaa EU:n ulkosuhdehallinnon perustaminen. Haasteita riittää, sillä EU:n yhteisen ulkopolitiikan koetinkivenä pidetty Kosovo-kysymys tulee päätettäväksi ensi vuonna. EU tarvitsee yhtenäisen linjan, jos se aikoo neuvotella samassa troikassa Yhdysvaltojen ja Venäjän kanssa.

Laajentuminen.

Vuonna 2008 EU:n käsittelyyn tulee Kroatian ja Turkin maakohtaiset editysmisraportit. Erityisen olennainen kysymys on Kroatia, jolla saattaa olla edellytyksiä jäsenyyteen hyvinkin nopealla aikataululla. Lisäksi annetaan strategia-asiakirja laajentumiseen liittyen.

Tärkeää on siis miettiä politiikan sisältöjä – siis sitä, millä tavalla EU toimii kansalaistensa hyväksi. EU ei saa liiaksi käpertyä sopimusmuutoksiin, vaan sopimukset on ymmärrettävä välineenä tehdä parempaa politiikkaa kansalaisten hyväksi. Tässä suhteessa meidän on ensi vuonna hyvä tarkkailla EU:n toimintaa ja Eurooppanuorten parissa pohtia sitä, miten suuria parannuksia tässä suhteessa vesitetty Lissabonin sopimus kykenee tarjoamaan.

Kirjoittaja on Eurooppanuoret ry:n puheenjohtaja.

KUVA JA KOMMENTIT

0