Kansallisia stereotypioita, ennakkoluuloja ja nationalistista ajattelua uusinnetaan arjen tilanteissa ja yksityiskohdissa, mutta tällä kaikella on vaikutuksensa paljon suurempiinkin asioihin.

Osaat, Thabo, mustaihoisena varmaan kertoa meille jotain tästä banaanimehusta?”
”Sen uuden vasemmistoliittolaisen toiminnanjohtajan myötä toimisto vyöryttää
projektia eteenpäin kuin puna-armeija.”
”Kato nyt vaikka tuota Lisaa, pinnallinen eikä tiedä maailman menostamitään. Tyypillinen nainen.”Ei tainnut vaikuttaa poliittisesti korrektilta? Viilataanpas toteamuksia vähän:”Ranskalaisena osaat, Jacques, varmaankin kertoa meille jotain tästäpunaviinistä?””Se uusi saksalainen osastopäällikkö toteutti organisaatiouudistuksensaksalaisella sotilaallisella täsmällisyydellä.””Kato nyt vaikka tuota Lisaa, pinnallinen eikä tiedä maailman menostamitään. Tyypillinen amerikkalainen.”

Sivistyneissä ympyröissä edellisen ryhmän kommentteja kavahdettaisiin.Jälkimmäiset taas todennäköisesti soljuisivat ongelmattomasti osaksikeskustelua, vaikka niitä ei älynväläyksinä pidettäisikään tai niihin eireagoitaisi. Vielä vuonna 2007 yksilöitä voi arvioida heidänkansallisuutensa perusteella ilman, että tätä pidetään sopimattomana taiasiaan edes kiinnitetään huomiota. Usein kansallisiin stereotypioihin vielälisätään huumoria, jolloin ne tulevat hyväksyttävämmiksi. Näitästereotypioita, ennakkoluuloja ja nationalistista ajattelua uusinnetaanarjen tilanteissa ja yksityiskohdissa, mutta tällä kaikella on vaikutuksensapaljon suurempiinkin asioihin.Monessa kohdin EY-lainsäädäntö kieltää syrjimisen kansallisuudenperusteella. Esimerkiksi korkeakoulut eivät saa suosia oman maansakansalaisia opiskelijoita valitessaan. Lainsäädännön ja virallistenkäytäntöjen tasolla yksilöt voivatkin tämän päivän Euroopassa nauttiaoikeuksistaan ja avoimista mahdollisuuksista melko tasavertaisestikansallisuudestaan riippumatta. EU:ssa tehty työ on merkittävästi edistänyttätä tasa-arvoa.Lisäksi muun muassa kulttuurinen globalisaatio edesauttaa ihmistensulavampaa toimintaa eri maissa. EU-kansalainen voi asettua asumaan toiseenjäsenmaahan ja tehdä töitä ilman työlupaa, sekä käyttää paikallisiakunnallisia palveluita, mutta tämän lisäksi hänen sopeutumistaantyöyhteisöön ja uuden asuinpaikan erilaisiin sosiaalisiin piireihinedesauttaa jos hän tietää mistä Queer Eye for the Straight Guy –ohjelmassaon kysymys, osaa sanoa Irakin sodasta jotain ja tietää kuka LucianoPavarotti oli.

Kyse ei ole yhdenmukaistamisesta ja kulttuurisen monimuotoisuudenvähenemisestä, sillä kansallisten kulttuurien mahdollisesti haalistuessatranskansalliset alakulttuurit (esim. ekologistit, netissä leviäväpopulaarikulttuuri ja erilaiset harrastustoiminnan virtaukset) leviävät, jakaikkinensa yksilöillä on mahdollisuus osallistua entistä moninaisempiinkulttuurisiin kenttiin.EU:ssa lainsäädäntö siis mahdollistaa jäsenvaltioiden kansalaisille moniaasioita unionin rajojen sisällä ja elämäntavassa eri maissa on tapahtunutlähentymistä, mutta moni joutuu yhä törmäämään yleistäviin asenteisiin.Tällaiset ennakkoluulot eivät koske tietenkään vain kansallisuutta, muttamuihin ennakkoluuloihin sentään yritetään puuttua. Ei pidä myöskään luulla,että positiiviset stereotypiat, esimerkiksi ”saksalaiset ovat ahkeria”,olisivat harmittomia. Jos saksalaiset ovat ahkeria, niin eikö tämä annaolettaa, että jonkin kansallisuuden edustajat ovat laiskoja?

Syrjimättömyys kansallisuuden perusteella ei kuitenkaan tarkoita, etteikötilastollisia, todellisia eroja eri kansallisuuksien välillä pitäisikäsitellä. Keskimäärin jotkin kansallisuudet ovat esimerkiksiuskonnollisempia, täsmällisempiä tai puheliaampia kuin jotkin toiset. Näidenmiljoonia ihmisiä koskevien aggregaattitulosten ei kuitenkaan tulisi antaavaikuttaa suhtautumiseemme yksilöihin, erityisesti koska monissa asioissaerot Euroopankin sisällä ovat viime vuosikymmeninä kaventuneet suuresti jayksilöiden väliset erot vastaavasti kasvaneet.Mitä asialle sitten pitäisi tehdä?

Pitäisikö EU:n aloittaa kampanja, jossaihmiset yritettäisiin saada olemaan yleistämättä kansallisia stereotypioitayksilöihin? Ongelma pitäisi saada nostettua yleiseen tietoisuuteen, jatällainen kampanja olisi todennäköisesti hyväksi.Jokainen meistä voi kuitenkin omassa elämässään suhtautua kanssaihmisiinennakkoluulottomasti ja oikeudenmukaisesti. Meidän ei tule arvioidatoisiamme ihonvärin, uskonnon tai sukupuolen perusteella, joten miksimyöskään kansallisuuden perusteella? Euroopan integraatiossa on suuripotentiaali ihmisten emansipaatiolle vanhoista rajoitteista. Euroopanintegraatio olemme kuitenkin me, ei jokin meidän ulkopuolinen voima.

Tämän blogin lukijat eivät voi päättää rukata veroja, mutta jokainen meistä voimiettiä suhtautuuko kanssaihmisiin reilusti ja yksilöinä, ja toimiiko kutenon oikein. Antinationalistina en esitellessäni itseni ulkomaalaisille mainitsekansallisuuttani, mutta tärkeää on, että jokainen meistä sen voi sanoavaikka miten monta kertaa ja kenelle tahansa, mutta tulee siitä huolimattakohdelluksi vain omana ainutlaatuisena itsenään.

Kirjoittaja on Pääkaupunkiseudun Eurooppanuoret ry:n puheenjohtaja.

KUVA JA KOMMENTIT

0