Sanotaan, että uusi vuosi tuo uudet kuviot. Eurofiilikin on kohdannut tarpeen tehdä jotain EU:n täyteiselle elämälleen. Fiilistely kun ei vaan riitä, vaan ajatukset tuntuvat kaipaavan sisältöä ja jonkilaista asenneremonttia.

Siinä missä euroskeptisismi ilmenee yleistyvänä asenteena, eurofiilikin huomaa jojoilevansa omien mielipiteidensä kanssa. Ensin tulee ahmittua jos jonkinmoista EU tietoutta, sitten ei oikein tiedä mitä mieltä milloinkin olisi, vaan asenteet vaihtuu saman aikaisesti keskustelun kohteen kanssa. On turtumusta EU-ähkyyn. Mutta nyt eurofiili on sen päättänyt; jojoilu saa loppua. Selkäranka on löydettävä myös EU-asenteissa. On päästävä eroon eurobulimiasta.

Muutokselle on siis tilausta eurofiilin elämässä. Ensimmäiseksi on kai korjattava itse asennetta. EU on edelleen kokemisen arvoinen juttu, siihen suhtautumisessa sinänsä ei ole mitään vikaa. Eurofiilin on vain tunnustettava sekä itselleen että muille, ettei hänen tarvitse silti tietää kaikkea mitä EU:ssa tapahtuu tai olla EU-politiikan ekspertti joka tilanteessa. Muutos siis lähtee aina itsestä. On siis vain löydettävä asennetta omaan EU-ajatteluun. Itsensä huijaaminen saa myös loppua. Jos EU:ssa on jotain eurofiilin mielestä pahasti vialla, ei sitä tarvitse kantaa harteillaan, vaan rehellisesti ottaa kantaa ja tuoda epäkohta esille. Eurofiilin nöyristely EU:n suuntaan kun ei auta missään tilanteessa. Se aiheuttaa vain pahennusta.

Eurofiili tarvitsee siis strategian. Siinä missä Suomen olematonta EU-strategiaa peräänkuulutetaan suomalaisessa EU-keskustelussa, aikoo eurofiili olla esimerkkinä myös suomalaisille päättäjille. Ensinnäkin kyllä EU:sta saa puhua positiiviseen sävyyn, jos siis niin haluaa. Eurofiilikin on huomannut, että osa omaa euroähkyä on kyllä ihan itse aiheutettua. Pitää olla aina niin kriittinen, vaikka ihan vaan periaatteessa, ja tehtävä sitten kärpäsestä härkänen.
Toiseksi eurofiilin strategiaan kuuluu EU-politiikka dieetti. Sen sijaan, että ahtaa itsensä täyteen kaikenlaisella EU tiedolla, eurofiili harkitsee rajoittavansa sitä tietoa, mitä aikoo elämäntaparemontin aikana sulattaa. Tehdä päätöksiä sen suhteen mistä oikeasti on kiinnostunut ja mihin EU-teemaan haluaa keskittyä ja vaikuttaa. Pikkuhiljaa ruveta rakentamaan sitä EU-politiikan terveellistä ravintoympyrää, joka eurofiilille itselleen on se sopivin. ”Elämä pelissä” –tv-sarjan oppien mukaisesti; ehkä käsiohjaukselle voisi olla tarvetta eurofiilinkin ajattelun muutoksessa, jotta kampittavista sudenkuopista pääsee eroon!
Kolmanneksi tulee muistaa, että muutos ei saa olla liian raju, koska muuten se ei ole ehkä kestävä pidemmällä aikavälillä. Asennetasolla tämä tarkoittanee vaikkapa sitä, että federalistiksi tässä ei olla suinpäin muuttumassa, mutta katsotaan minne eurofiilin asennemuutos suuntaa sitten tulevaisuudessa.

Ehkä vuosi 2008 tulee olemaan eurofiilin kasvunpaikka. Euroopan unionin perustuslaki/perussopimus/uudistussopimus -kompurointi on osoittanut eurofiilillekin sen, että uuden suunnan ottaminen on haasteellista, vaikka sille olisikin tarve ja tilaus. Joskus kompuroidaan hieman ja joskus ollaan täysin rähmällään, mutta aina voi nousta ja ottaa opikseen. Eurofiili sen sijaan haluaa muutosta niin omaan kuin unioninkin elämään. Siinä missä eurofiili haluaa ryhtiä omiin asenteisiinsa, voisi sitä peräänkuuluttaa myös suomalaiseen EU-poliittiseen keskusteluun. Jos EU:n tulevaisuudesta halutaan oikeasti keskustella tulisi se tehdä nyt, eikä huomenna, jolloin tämän päivän teemat alkavat jo olla eilisiä. Eurofiilin asenneremontissa lähdetään siis liikkeelle asioista, joiden muuttumista varten ei ihmeitä vaadita. Eurofiili aikoo olla päättäväisempi sen suhteen, mitä mieltä oikeasti on EU:sta ja sen osa-alueista. Luulisi, että ihmeitä ei vaadita myöskään siinä jos pikkuisen lisätään päättäväistä potkua tähän suomalaiseen, saati sitten koko Euroopan laajuiseen, keskusteluun yhteisestä unionistamme.

Eurofiilin ryhtiremontti siis alkakoon. Pisteitä ei lasketa – kuin ehkä ainoastaan keväällä Euroviisujen aikaan. Onnea uuteen vuoteen 2008!

Kirjoittaja on Eurooppanuoret ry:n varapuheenjohtaja.

KUVA JA KOMMENTTI

0