Sain kunnian osallistua joulukuussa 2007 Riiassa järjestettyyn ”What has Europe ever done for Baltics?” -seminaariin. Seminaarin järjestäjänä toimi Youth for United Europe’n (JEF) Latvian osasto, ja osallistujamaina olivat Latvian lisäksi Liettua, Viro, Suomi ja Ruotsi.

Suomesta meitä oli neljä osanottajaa. En vielä seminaarille lähtiessäni itse kuulunut Eurooppanuoriin, enkä sen kummemmin ollut heistä kuullutkaan. Lähdin matkaan siis täysin tietämättömänä – mutta avoimena uusille kokemuksille.

Viikon mittaisen seminaarin ohjelmaan kuului pääasiassa erilaisia työryhmiä, keskusteluja ja esitelmiä Eu-aiheisista asioista; osallistujamaissa käydyistä kansalaiskeskusteluista ennen Euroopan Unioniin liittymistä, Eu:n tuomista muutoksista jne. Seminaarin rahoittajana toimi Euroopan Unionin ”Youth in Action” -ohjelma, joka vaikutti myös seminaarin työtapoihin; ”non-formal education” ja ”learning by doing” olivat ohjelman pääperiaatteita, joiden mukaan myös toimittiin. Seitsemän päivän aikana ehdimme muun muassa askarrella ”citizenship” -laivoja, kertoa Suomen organisaation järjestämästä kurkkudirektiivi.fi -tempauksesta ja tehdä tienvarsikyselyä latvialaisten suhtautumisesta euroon.

Virallisen ohjelman sivussa pidimme myös tietenkin huolta uusien ystävyyssuhteiden luomisesta. Kaikki osallistujat tuntuivat olevan samanhenkisiä, ja toimeen tuleminen oli helppoa ja vaivatonta. Osallistujien ikäjakauma oli 16 vuodesta 24 vuoteen, mikä ei, ennakkoluuloistani huolimatta vaikeuttanut kanssakäymistä (itse kuuluin tuohon vanhimpaan ryhmään).Majoitus seminaariin osallistujille oli järjestetty kaupungin keskustan lähistöllä sijaitsevasta hostellista, joka oli koko seminaarin ajan pelkästään meidän käytössämme. Viikon aikana hostellista ehti tulla meille jo kuin toinen koti. Itse vapaa-aikaa viikon aikana oli suhteellisen vähän, joten monet illat venyivät aamuiksi ja univelkaa kertyi. Tämäkään ei kuitenkaan latistanut tunnelmaa, vaan päinvastoin toi lisähauskuutta moneen tilanteeseen.Kokonaisuutena seminaarista jäi erittäin mukavat muistot. Ohjelman sisältö ei ehkä ollut aivan niin haasteellista ja ennakkotietoa vaativaa kuin olin olettanut, mutta itse seminaariin osallistuneet ihmiset ja toisaalta taas ohjelmaa hyvin kuvaava ’stressittömyys’ nousivat arvoasteikossani näitäkin korkeammalle. Aivan lopuksi on vielä pakko mainita kaksi erittäin tärkeää seminaarilla oppimaani asiaa; ”energizer”-pelit eivät sovi suomalaisille, sekä ”breaking stereotypes” kannattaa muistaa aina mainita (pahoitteluni; inside-juttu, ehkä jotkut ymmärtävät…).

Kirjoittaja on helsinkiläinen opiskelija, joka osallistui Eurooppanuoret ry:n edustajana JEF-Latvian järjestämään ”What has Europe ever done for Baltics” -seminaariin Riiassa joulukuussa 2007.

0