Viime lauantaina vietettiin YK:n kansainvälistä naistenpäivää, kuten jo vuodesta 1975 saakka on tehty. Silti edelleen kuulee kysyttävän, miksi täytyy olla olemassa erityisesti naisille tarkoitettu päivä, ”miksei sitten miehillekin”. Mielestäni kysymys on täysin turha niin kauan, kun tasa-arvo ei toteudu.

”Kansainvälisenä naistenpäivänä 8.3. kiinnitetään tänäkin vuonna huomiota yhteen aikamme suurimmista epäkohdista tasa-arvoasioissa: Naiset ovat aliedustettuina niin poliittisessa päätöksenteossa kuin talouselämänkin johdossa. Näin todetaan komission tuoreessa sukupuolten tasa-arvoa käsittelevässä raportissa.

Viime aikoina saavutetusta edistyksestä huolimatta naiset eivät edelleenkään pääse huippuvirkoihin: koko EU:ssa kansanedustajista alle neljännes on naisia, yritysjohtajista alle kolmannes. EU edistääkin aktiivisesti miesten ja naisten tasa-arvoa. Se pyrkii toimillaan varmistamaan yhdenvertaiset mahdollisuudet ja torjumaan kaikenlaisen sukupuoleen perustuvan syrjinnän. Tavoitteena on muun muassa kaventaa miesten ja naisten palkkaeroja”Tämä on suora lainaus komission sivuilta (http://ec.europa.eu/news/employment/080306_1_fi.htm). EU yrittää kannustaa jäsenmaitaan tasa-arvotyöhön. Jo 1957 ns. Rooman sopimuksessa on asetettu tavoitteeksi naisten ja miesten samapalkkaisuus. Onko 50 vuodessa päästy tavoitteeseen? No ei todellakaan. Yksityissektorilla naisen palkka voi olla 25% mieskollegaa pienempi. Käsittämätöntä. Jotenkin loogisesti voisi ajatella, että akateeminen maailma olisi tasa-arvon edelläkävijä, mutta vielä mitä. Suurin osa yliopistotutkinnon suorittaneista (maistereista) on naisia, mutta professoreista vain harva.Vaikka lainsäädäntöä tasa-arvosta kuinka olisi, lakia kierretään niin kauan kuin sen rikkomisesta ei seuraa mitään. Tarvitaan asennekasvatusta ja sukupolvenvaihdos ennen kuin jotain oikeasti tapahtuu. Tasa-arvopolitiikka ei saisi olla jokin erillinen politiikan lohkonsa, vaan sen tulisi itsestäänselvästi läpäistä kaikki osa-alueet ja kuulua niihin itsessään.Kielikuva naisten törmäämisestä lasikattoon on kliseinen mutta ei mitenkään vanhanaikainen. Naisilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia edetä urallaan, ja heidän on vaikeampaa päästä johtotehtäviin, vaikka tutkimukset todistavat naisten olevan parempia johtajia. Tämä kaikki siitäkin huolimatta, että Suomessa työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on tehty monin verroin helpommaksi kuin monissa muissa EU-jäsenvaltioissa. Silti edelleen naiset joutuvat miettimään perheen perustamisen ja uran välillä.Monet sortuvat ajattelemaan, että meillä Suomessahan on asiat hyvin tällä(kin) saralla verrattuna moniin muihin EU-maihin. Se pitää osittain paikkansa, ja monet ”EU-siskot” ovat meille kateellisia, mutta kyllä täälläkin työnsarkaa piisaa. Ruotsi on muuten Suomea edellä myös tasa-arvolla mitattuna. Kun eduskunnassa nousi kohu seksuaalisesta häirinnästä, monet (miehet) väittivät naisten liioittelevan. Pitäisi muistaa, että ”jos se tuntuu häirinnältä, se on sitä”. Komissio on muuten rynnistänyt YouTubeen, tässä ajatusten herättelemiseksi video: uk.youtube.com/watch (Breaking the silence). Naisiin kohdistuvan väkivallan ja ihmiskaupan kitkemisessä tarvitaan EU-maiden saumatonta yhteistyötä ja puhumista ”yhdellä äänellä”.Kehottaisin jokaista naista rohkeasti tunnustautumaan feministiksi. Sen ei tarvitse tarkoittaa mellakointia tahi rintaliivien polttamista, vaan arkipäivän tekoja ja keskustelun herättämistä. Tasa-arvo on ihmisoikeus, pitäkää se aina mielessänne. Ja kuten Madeleine Albright on aikanaan todennut:” There’s a special place in hell for women who don’t help other women.”

Kirjoittaja on Eurooppanuoret ry:n hallituksen jäsen.

KUVA JA KOMMENTIT

0