Allekirjoittanut lopettelee varsinaista koulutietä ja valmistautuu sukeltamaan korkeakouluun. Kun nyt katsoo taaksepäin 9-vuotista perusopetusta, tulee mietittyä mitä koulussa on tehty ja mikä on jäänyt hyvin mieleen. Minulle suurimpia kokemuksia ovat olleet erilaiset yhteistyöt eri maiden koulujen kanssa.

Itsehän en ollut peruskoulussa silloin kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin, mutta sain kuitenkin nauttia sen vaikutuksista. Alakoulussa koulumme oli Comenius-yhteistyössä Espanjalaisen, Walesilaisen ja Italiaisen koulun kanssa. Siihen aikaan yhteistyö oli piirrustusten postittamista toisien koulujen seinille sekä opettajien vierailuja toisiin kouluihin. Eihän se paljoa ollut, mutta kummasti se avartaa mieltä, kun tajuaa, että koulua käydään myös Espanjan vuoristossa. Ja yritettiinhän sitä sähköpostiakin silloin lähtettää, mutta ei siitä sen enempää.

Yläkoulussa laitettiin sitten liha liikkeelle, eli lähdettiin itse katsomaan miten koulutus toimii Saksassa. Tai siis toimii, jos toimii. Muutama koulupäivä keski-ajalle jämähtäneessä koulurakennuksessa, antiikin kreikasta ammennetuilla opettamismetodeilla kertoi paljon. Ja nyt oltiin siis kyseisen kaupungin huippukoulussa. Mutta taas sitä tuli perspektiiviä oppimiseen ja kulttuuriin. Euroopassa on koulutuksessa tehtävää ja paljon, opittavaa on niin opiskelijoiden oikeuksissa, kuin opetuksessa. Ei ihme, että Suomen kouluissa ramppaa vierailijoita ympäri Eurooppaa.

Koulu määrittää ihmisen arvoja, eikä ole koskaan pahitteeksi laajentaa omaa maailman katsomustaan. Euroopan Unionin projektit, kuten Comenius ja Erasmus antavat nuorille mahdollisuuden tutustua toisiin kulttuureihin. Tällä tavoin koulussa opittua voidaan laajentaa oman maan ulkopuolelle. Tämä oppilaitosten välinen yhteistyö on nykyisellään melko nuorta. Toivottavasti projektit laajenevat entisestään ja koulut ymmärtävät yhteistyön päälle.

Loppuun kerron vielä Euroopan Unionin mahdollisuuksista jatko-opintojen suhteen. Eräs luokkatoverini sai Suomen kansalaisuuden joulukuussa. Ei sinäänsä merkittävää, mutta sitten kun kuulin miten EU-kansalaisuus vaikuttaa lukukausimaksuihin, niin yllätyin. Esimerkiksi Oxfordissa lukukausimaksu supistui yhteen kolmasosaan, siitä mitä unionin ulkopuoliselta olisi peritty. Kaksikymmentä vuotta sitten Englannissa olisi varmaan peritty Skoteiltakin tuplamaksut, mutta ei onneksi enää.

Kirjoittaja on lukiolaisaktivisti ja Eurooppanuoret ry:n hallituksen jäsen.

KUVA

0