EU:n poliittinen pyrkimys yhteisiin sisämarkkinoihin on nostanut tavaroiden, palvelujen, työvoiman ja pääoman liikkumisen erittäin keskeiseen asemaan yhteisön oikeudessa. Välillä jopa tuntuu yhteisön tuomioistuimen unohtaneen, että sisämarkkinat eivät ole se päämäärä, vaan keino päästä lopulliseen tavoitteeseen eli eurooppalaisten mahdollisimman runsaaseen aineelliseen hyvinvointiin.

Yhteisön tuomioistuinratkaisuissa, näiden perusvapauksien alistettuja vastapareja, ovat usein olleet perusoikeudet, jotka ovat uhanneet esimerkiksi tavaran vapaata liikkumista. Vastakkain ovat perusoikeuksien lähtöködista nouseva yksilön oikeussuoja ja poliittisen tavoitteiden tähtäämä yleinen etu. Eli tällöin perusoikeuksien toteuttamisesta tingitään poliittisten päämäärien hyväksi. Unionin päämäärät ovat samalla primaarioikeutta, joka niin unionin oikeusjärjestyksessä kuin suhteessa jäsenvaltioiden lakeihin sijoittuu ylimmäksi. Useissa jäsenvaltioissa perusoikeudet kuitenkin mielletään normihierarkian huipulle, joita mikään poliittinen päämäärä ei saa loukata. Perusoikeudet tulisikin selkeästi sijoittaa muun primaarioikeuden yläpuolelle eikä rinnalle tai saatikka perusvapauksille alisteisiksi. Yhteisön tuomioistuin ei ole pystynyt hälventämään epäilyjä liiallisesta sidonnaisuudesta sen järjestön tavoitteisiin, jonka tarpeita varten se on perustettu.

Unionin tavoitteiden ja toimivalta-alueiden monipuolistuessa myös perusoikeuksien merkitys on lisääntynyt. Perusoikeudet eivät unionin sisäpolitiikassa kuitenkaan näytä edustavan varsinaista tavoitetta siten, että unioni katsoisi tehtäväkseen erityisesti kehittää oikeuksien sisältöä ja tasoa. Ennemminkin tarkoituksena on toteuttaa EU-politiikkaa perusoikeusmyönteisesti. Kritiikkiä on esitetty myös siitä, että EU:lla on taipumusta suhtautua perusoikeuksiin hieman elitistisesti. EU:n doktriinissa, ne painottuvat ennemminkin unionin kansalaisten etuoikeuksiksi kuin universaaleiksi kaikille kuuluviksi oikeuksiksi.

Vuonna 2003 yhteisö on tiettävästi antanut ensimmäisen kerran ratkaisun (Schmidberger), jossa perusvapauden rajoittamista on perusteltu suoraan perusoikeudella. Ratkaisussa todettiin sanan- ja kokoontumisvapauden suojaamisen olevan hyväksyttävä peruste sallia tavaroiden vapaan liikkuvuuden rajoittuminen. Vuotta myöhemmin annetussa ratkaisussa (Omega), palvelujen tarjoamisen vapaudesta poikkeamista perusteltiin keskeisesti ihmisarvon kunnioittamisen vaatimuksella.

Tämä antaa positiivisen singnaalin siitä, että EU jatkaa kehittymistään. Olisihan ollut kohtuutonta olettaa sen olevan syntyessään valmis. Kehitystä voisi vaihdittaa myös se, että oikeushenkilönä unioni liittyisi kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin, jolloin EU:nkin toiminta saatettaisiin ulkopuolisen valvontajärjestelmään piiriin.

Kirjoittaja on Eurooppanuoret ry:n hallituksen jäsen. Kirjoitus edustaa hänen mielipiteitään, mutta on ennenkaikkea mutkat suoristava referaatti Mathleena Haapalan (ent. Pesonen) Pro gradu-tutkielmasta ”Yksilön oikeus vai yleinen etu? Perusoikeuksien ja perusvapauksien suhde euroopan unionissa.” saatavissa: www.edilex.fi

KOMMENTIT

0