Reilun kaupan aktiivina päätin tällä kertaa kirjoittaa eettisestä yritystoiminnasta ja reilusta kaupasta, toivoen, että sekä Suomi että EU lisäävät ja tarkentavat siihen liittyvää lainsäädäntöään ja etenkin kannustimia eettisten ja sosiaalisten normien noudattamiseen myös EU:n ulkopuolella tapahtuvassa tuotannossa.

Koska aihe herättää yleensä intohimoja, tarkennan, etten ole mitenkään ”yritystoimintavastainen” tai koe, että esim. ympäristönormeista, työvoiman kohtuullisesta palkkauksesta ja sosiaalieduista huolehtimisen pitäisi olla yksinomaan yritysten vastuulla; päinvastoin, toivon kannustimia siihen, että sekä sosiaalisesti että ekologisesti kestävä tuotanto saataisiin kannattamaan myös ”epäreilummin” tai nykyisen maailmanmarkkinatilanteen mukaan pelaavia yrityksiä ja tuotteita vastaan kilpailtaessa (tiedostaen, että kilpailua taloudellisessa toiminnassa kuitenkin auttamatta esiintyy).

Kommentoin myös tässä heti alkuun mahdollisesti ”rehdin ja perinteisen kaupan vääristämisestä” huolestuneille: useiden reilun kaupan tuotevalikoimaan kuuluvien tuotteiden, mm. kahvin, puuvillan ja appelsiinitiivisteen kauppaa on käyty jo pidemmän aikaa kansainvälisessä pörssissä, ”kahvifutuureilla”, nousevilla trendeillä ym spekuloiden, eikä suinkaan paikallisten tuottajien ja ostajien välisissä neuvotteluissa. Raaka-aineiden tai tuotteiden alkuperäinen tuottaja ja se tuotteen kyljessä näkyvä, tutun ja turvallisen brändin edustama yritys eivät välttämättä koskaan todellisuudessa kohtaa.

Yhtenä esimerkkinä yrittäjyysmyönteisyydestä mainitsen, että omistan itsekin yhden osakkeen Kaiku Ethical –nimisestä mm. reilun kaupan puuvillasta valmistettuja vaatteita tuottavasta ja myyvästä yrityksestä (joka yhdistää suomalaista suunnittelua nepalilaisten käsityöläisten taitoihin). Firma ei kuitenkaan tuota osakkailleen voittoa, vaan kaikki mahdollinen ylijäämä käytetään lisätuotteiden ostamiseen ja toiminnan laajentamiseen. Tuollaiseen mukaan meno on ollut oma valintani, ja olen päätökseeni tyytyväinen, mutta elinkeinoksi kyseisenkaltaisten osakkeiden omistamisesta ei siis ole (vaikka esim. Ruohonjuuri taitaisi sentään jakaa omistajilleenkin pientä osinkoa?).

Niinpä yhteiskunnan ja EU:n taholta tarvitaankin kannustimia, joilla tuonkaltainen yritystoiminta saadaan yleisesti ottaen houkuttelevammaksi sijoituskohteeksi – ja firmojen puolelta valikoimiin helppoja perustuotteita, jotka on valmistettu ”reiluin menetelmin” tai eettisesti kestävistä raaka-aineista! Nykyään nimittäin joskus tuntuu, että vaikka joitain reilun kaupan mallistoja tai tuotteita joillain suuremmillakin kauppaketjuilla jo olisikin, ovat ne turhauttavan usein kummallisen mallisia, oudosti kuvioituja tai muuten saatavuudeltaan marginaalissa. (Liekö syynä liian kysynnän torppaaminen, jotta ”tavallisten” tuotteiden menekki näyttäisi niihin verrattuna paremmalta? Toivottavasti ei.)

Tässä siis lyhyt viestini EU:lle ja Eurooppa-aktiiveille: eettisiä seikkoja toiminnassaan painottavien yritysten kustannukset ovat nykyisellään huomattavasti suurempia kuin eettisiä sääntöjä vähemmän painottavilla yrityksillä, mikä on mielestäni kohtuutonta ja oikeustajun vastaista; tahdon uskoa, että useimmat (pien)yrittäjät kuitenkin haluaisivat sekä saada toiminnasta elantonsa että toimia sosiaalisesti ja ekologisesti kestävien periaatteiden mukaisesti – ja tuohon EU:kin voisi omalta osaltaan vaikuttaa kannustimien, mahdollisen tulevan EU-verotuksen tai muiden markkina-asemia tasapainottavien käytäntöjen avulla. Unohtamatta tuotantomaan paikallistason sosiaalisia ulottuvuuksia: liian usein kuulee puhuttavan kestävästä kehityksestä ja yhteiskuntavastuusta, joilla viitataan todellisuudessa vain joko ympäristöasioihin tai oman alueen työntekijöihin ja kansalaisiin. Oman alueen sisällä tapahtuvasta tuotannosta huolehtiminen ei vielä alkuunkaan riitä, vaikka siihenkin liittyvissä seikoissa vielä tekemistä onkin (kuten jo kliseenomaisiksi muodostuneet espanjalaisten tomaattien siirtolaispoimijat osoittavat).

Lisälukemista:

Reilu kauppa:
www.reilukauppa.fi
EU: Promoting Corporate Social Responsibility:
europa.eu/scadplus/leg/en/cha/c00019.htm
EU’s Sectoral Development Policies:
europa.eu/scadplus/leg/en/s05036.htm

Kirjoittaja on Eurooppanuoret ry:n hallituksen jäsen.

KUVA JA KOMMENTIT

0