Ranskan ulkoministeri Robert Schuman esitti 58 vuotta sitten visionsa yhtenäisestä Euroopasta. Hän esitti Saksan ja Ranskan hiili- ja terästuotannon asettamista ylikansallisen viranomaisen valvontaan joka takaisi rauhan sekä ”antaisi kipinän laajenevalle ja syvenevälle yhteistyölle, jonka muodostavat veristen ristiriitojen toisistaan erottamat kansakunnat.”

Tuon julistuksen vuosipäivänä 9.5. vietämme Eurooppa-päivää.

Schumanin julistus sysäsi liikkeelle integraation Euroopassa, joka on kiistatta ollut menestystarina. Integraatiokehityksen moottorina toimi aiemmin pyrkimys rauhaan Euroopassa, sittemmin integraatio on kulkenut talouden ehdoilla. Sisämarkkinat on ollut se moottori, joka on pitänyt yhdentymisjunan liikkeellä.

Nyt olemme tulleet uuteen vaiheeseen. Ihmiset, pääomat, tavarat ja pian myös palvelut liikkuvat vapaasti EU-alueella ja yhteinen valuutta on vakiinnuttamassa asemansa maailman tärkeimpänä rahayksikkönä. EU onkin siirtymässä integraation seuraavaan vaiheeseen. Sen moottorina toimivat ympäristöhuolet, globaalin talouden vapautuminen sekä maailmanpoliittinen muutos.

EU politisoituu. Se politisoituu siksi, että sisämarkkinoilla tullien ja vientiesteiden purkaminen on ollut yksinkertaista. Mitä enemmän EU toimii kansalaisten arkea lähellä olevien asioiden parissa, sitä voimakkaammin ideologiset erot kansalaisten välillä tulevat näkyviin. EU:n toimivalta on kasvanut tasaisesti ja ulottuu ensi vuoden alusta yhä uusille alueille.

Suomessa EU-politiikkaa hoidetaan kuin ulkopolitiikkaa. Keskeinen vastakkainasettelu on aina Suomi vastaan EU. Miettikääpä keskustelua sokeriviljelyn tuista, viisaiden miesten ryhmien nimityksistä, Suomen nettomaksuosuudesta, Suomen päästökiintiöistä, maatalouden 141-tuista tai elintarvikeviraston sijainnista. Niissä on aina yksi oikea ratkaisu: Suomen eduksi.

Nämä ovat niitä ratkaisuja, joissa hallitus puolustaa kansallista etua. Jos asiat eivät sujukaan Suomen kannalta suotuisasti, niin syyllinen löytyy aina jostain muualta. Suomen EU-politiikan keskeisin termi taitaakin juuri olla ”puolustaa”.

Suomen tulisi pienenä jäsenmaana ymmärtää, että vain kehittämällä oman visiomme tulevaisuuden Euroopasta kykenemme yhdessä muiden maiden kanssa muuttamaan unionia haluamaamme suuntaan.

Puolueilla ei ole johdonmukaista suunnitelmaa EU:n kehittämiseksi. Mikä puolue ajaa Turkin EU-jäsenyyttä? Mikä puolue tukee eurooppalaisen puolustuksen luomista? Mikä puolue kannattaa EU:n toimivallan laajentamista? Kun näistä aiheista ei esitetä kantoja, ei niistä myöskään keskustella. Tällöin myöskään kansa ei voi vaaleissa äänestää Suomen EU-politiikasta, jolloin asiat eivät suomalaisia myöskään kiinnosta.

Jos Suomella tai suomalaisilla puolueilla ei ole kokonaisvaltaista näkemystä tulevaisuuden Euroopasta, niin miten sitä Suomen etua voidaan oikein edistää? Vastustamalla muiden tekemiä aloitteita?

Minä uskon eurooppalaiseen unelmaan. Uskon, että ajan kuluessa Euroopan Unionista tulee maailman johtava yhteisten arvojen yhteisö, jolla on maailmanlaajuisesti painoarvoa niin ulkosuhteissa, ympäristöasioissa kuin taloudessakin. Vain rauhanomaisella yhdentymisellä voimme edistää meille eurooppalaisille yhteisiä tavoitteita globalisoituvassa maailmassa.

Muistakaamme siis tulevana Eurooppa-päivänä esittää oma unelmamme tulevaisuuden Euroopasta. Ollaan me rohkeampia.

Kirjoittaja on Eurooppanuoret ry:n puheenjohtaja.

KUVA JA KOMMENTTI

0