Alle vuoden päästä, 7.6.2009, järjestetään unionin laajuinen kansanäänestys Euroopan unionin suunnasta. Heti Lissabonin sopimuksesta Irlannissa järjestetyn kansanäänestyksen jälkeen moni suomalainen poliitikko toisti unionin-pitää-ottaa-opikseen-kansanäänestyksen-tuloksesta-mantraa. Noin vuoden päästä nähdään kuinka moni heistä on ottanut opikseen ja on valmis tosissaan lunastamaan puolueensa Eurooppa-politiikalle legitimiteetin suomalaisten silmissä. Jos jotain Irlannin kansanäänestyksestä voimme oppia, niin sen, että tehtävän vaikeutta ei kenelläkään ole varaa vähätellä.

Ennusmerkit Euroopan parlamentin jäsenten vaalin suhteen eivät valitettavasti ole tällä hetkellä kovin lupaavat. Ensin huippukallista presidentinvaalia seurasi ennennäkemätön mediavaali uutta eduskuntaa valittaessa. Seuraavaksi puolueiden kunnallisjärjestöjen kassat tyhjennetään nyt kunnallisvaaleissa. Vaalirahakohun jälkeen lahjoittajia on todennäköisesti vaikeampi saada (mikä sinänsä ei ole pelkästään huono asia) ja puolueiden kenttäväkeä parlamenttivaalit eivät tunnetusti hirveästi kiinnosta. Näin ollen puoluetoimistoja varmasti houkuttelee ajastus parlamenttivaalien hoitamisesta puolivillaisesti.

Lisäksi puolueiden jäsenvaltiotason piirijärjestöt ovat olleet häpeällisen nihkeitä nostamaan harjoittamaansa Eurooppa-politiikkaansa suomalaisten arvioitavaksi kuluneen vaalikauden aikana. Kun kansalaiset eivät siksi juurikaan tunne puolueita unionin tasolla jakavia kiistakysymyksiä, ei kampanjapäälliköitä juurikaan innosta tehdä vaaleista suurta poliittista debattia. Varsinkin kun mediaakin tunnetusti kiinnostaa pääministerin Eurooppa-neuvoston kokouslinjauksia enemmän pääministerin tyttöystävän kukkamekko.

Eurooppa-politiikkaa puoluetoimiston kellarikomerossa

Nekin puolueet, jotka ovat pitäneet Eurooppa-politiikkaa esillä, ovat keskittyneet kapea-alaisesti pariin politiikan sektoriin. Esimerkiksi EGP:n suomen piirijärjestö Vihreät on julkituloissaan keskittynyt lähinnä unionin harjoittamaan ympäristöpolitiikkaan ja ihmisoikeuskysymyksiin. Nämä ovat toki keskeisiä alueita unionin toiminnassa ja liittävät esimerkillisen hyvin puolueen kansallisen tason toiminnan sen kansainvälisiin tavoitteisiin. Ikävä kyllä tämän seurauksena esimerkiksi puolueen varmasti poleemiset linjat Euroopan kilpailukyvyn edistämiseksi ovat jääneet tarkoituksellisesti tai tahattomasti pimentoon. Pelkillä ympäristöteemoilla puolue ei Suomessa kykene enää profiiliaan nostattamaan ja poliittista keskustelua herättämään, mutta muut kärjet näkyvät ainakin www-sivujen esittelytekstien mukaan olevan vielä hukassa. Vihreille pitää tosin nostaa hattua siitä, että se taitaa olla ainoa suomalainen puolue, jonka www-sivuille eurooppalaisen kattopuolueen kannat tulevat suodattamattomina.

Osalle puolueiden piirijärjestöistä mitäänsanomattoman, tylsät ja vain vähän poliittista debattia sisältävät parlamentti-vaalit ovat ehkä myös poliittisesti toivottava veto. ELDR:n piirijärjestössä Keskustassa moni kokisi varmasti epämukavaksi heidän parlamenttiryhmänsä harjoittaman politiikan sotkemisen piirijärjestön kampanjatyöhön. Heidän kannalta unionin jääminen kansalaisten silmissä pelkäksi vapaakauppajärjestöksi on vain toivottavaa. Onkin esimerkiksi kovin sääli, että Keskusta ei ole vieläkään saanut ydinjoukkoaan ymmärtämään, että he todellakin ovat osa liberaalia kansainvälistä liikettä, joka muun muassa ajaa samaa sukupuolta oleville samoja oikeuksia avioliiton solmimiseen ja avioliitossa elämiseen kuin heteropareille.

Ei olekaan mikään yllätys, että toisin kuin EPP:n piirijärjestön Kokoomuksen ja PES:n piirijärjestön SDP:n ELDR:n suomalaismepeillä ei ole omaa sivustoaan, jossa ELDR:n parlamenttiryhmän suomalaismeppien harjoittamaa politiikaa voisi keskitetysti seurata.

Myöskään EPP:n piirijärjestöä tuskin hirveästi kiinnostaa laaja väittely unionin harjoittamasta politiikasta, koska tällä hetkellä EPP:llä on jäsenvaltioissa saamansa kannatuksen turvin hallussaan valtaosa Eurooppa-neuvoston paikoista ja merkittävä osa unionin parlamenttisalin tuoleista. Yksinkertaistetusti ja kärjistäen sanottuna, jos EU:n harjoittamaa politiikkaa tällä hetkellä jostain haluaa kritisoida, oikea osoite sille on EPP ja sen piirijärjestönä Suomessa siis Kokoomus. Ymmärrettävästi tällainen ajatus ei kampanjakoneiston pyörittäjiä miellytä ja kun alhaisen innostuksen leimaamissa parlamenttivaaleissa EPP:n piirijärjestö on Suomessa yleensä menestynyt ihan hyvin, ei EPP:n piiristä todennäköisesti ole tarjolla vetoapua Eurooppa-keskustelun herättämiseen.

Konservatiivit vie ja sosialistit möllöttävät

Unionin ja sen poliittisten ryhmien eroa ei ilmeisesti ole vielä ymmärretty esimerkiksi NEFL:n piiriin kuuluvasta Vasemmistoliitosta, jossa syytetään jostain syystä EPP:n sijaa EU:ta markkinatalouden käsikassarana toimimisesta. Vasemmistoliitosta onkin tullut lähes kategorisesti kaiken unioniin liittyvän vastustaja. EU:n kritisoiminen Euroopan parlamentin ja Eurooppa-neuvoston harjoittamasta politiikasta on kuitenkin sama asia kuin syyttäisi koko Suomea sinivihreän hallituksen harjoittamasta politiikasta. Se, että EU tekee vasemmiston mielestä arveluttavia juttuja, ei siis ole EU:n ongelma, vaan vaaleja jäsenvaltioissa häviävien NELF:n jäsenten ja PES:n piirijärjestöjen ongelma. Jos NELF todella yhdistyisi koko Euroopan laitavasemmistoa yhdistäväksi puoluerakenteeksi ja se voittaisi yhdessä PES:n kanssa enemmistön Eurooppa-neuvoston ja Euroopan parlamentin paikoista, EU harjoittaisi varmasti toisenlaista politiikkaa. Onneksi Vasemmistoliiton nuoremman polven piirissä ollaan herätty EU:n vastustamisen sijaan pohtimaan miten EU:ta voisi käyttää tavoitteiden ajamiseen.

Toki myös EU:n rakenteissa on parannettavaa ja se onkin yksi liittovaltiokehitystä tukevan PES:n ja sitä vastustavan laitavasemmiston merkittävimpiä jakolinjoja. Oman kotimaisen rakenteellisen ongelman PES:n piirijärjestölle muodostaa se, että sen tiukasti puolustama kahden lautasen malli Eurooppa-neuvoston kokouksissa vaikeuttaa sen oppositiopolitiikkaa. Onhan se vähän vaikea räksyttää valtioneuvoston harjoittamasta Eurooppa-politiikasta, kun omasta puolueesta tuleva presidentti on osaltaan mukana sitä johtamassa oman toimivaltansa puitteissa. Tulevat kunnallisvaalit menevät PES:n piirijärjestössä vielä pitkälti vanhan puheenjohtajan piikkiin, mutta parlamenttivaaleissa PES:n suomalaisjäsenillä on oikeus odottaa piirijärjestön uudelta puheenjohtajalta Jutta Urpilaiselta jo näyttöjä. Jos EPP:llä näkee tällä hetkellä olevan päävastuu unionin harjoittamasta politiikasta, on PES:ltä oikeus odottaa sen todellista haastamista. Näin ollen PES:n suomalaisen piirijärjestön, jos jonkun tahon, pitäisi olla suomessa aktiivisin ja laaja-alaisin Eurooppa-kysymysten esille nostaja.

Näin ei kuitenkaan ole. Suomalaisen Eurooppa-keskustelun valossa ainoa todellinen euro-puolue on Perussuomalaistet. Federalistina olen luonnollisesti täysin eri mieltä heidän kanssaan lähes kaikesta Euroopan unioniin liittyvästä, mutta heidän harjoittamassaan politiikassa unionia koskevilla kysymyksillä on ainakin se rooli ja painoarvo kuin ne ansaitsevat. Jos muutkin puoluejohtajat puhuisivat suhteessa yhtä paljon Euroopan unionista kuin Timo Soini, huomaisi Soini pian olevansa samantapaisessa pulassa yksiulotteisen Eurooppa-politiikkansa suhteen kuin EGP ympäristöasioiden kanssa, kun muutkin puolueet kiinnostuivat niistä. Jos muut puolueet pitävät nykyisen Eurooppa-poliitista keskustelua vapisten välttelevän linjansa, potin seuraavissa parlamenttivaaleissa korjaavat Perussuomalaiset.

P.S. Jos joku löytää jostain linkin jonka takaa löytyvät kaikki Eurooppa-neuvoston jäsenet ja niiden taustapuolueet sekä taustapuolueen yhteydet Euroopan laajuisiin puoluerakenteisiin, niin laittakoon linkin tulemaan. Vaikka unionin sivuilla joskus tuntuu olevan vähän liikaakin tietoa, tämän tiedon soisi olevan selkeämmin esille Eurooppa-neuvoston sivuilla. Kun unioni näitä puoluerakenteita kerran tukee, olisi kansalaisilla syytä olla helposti nähtävissä unionin sivuilta mitä poliittista rakennetta sen keskeisissä toimielimissä toimivat henkilöt edustavat. Kenties myös sillä tavalla kyseiset puoluerakenteet vahvistuisivat löyhistä yhteistyörakenteista vahvoiksi unionin suunnannäyttäjiksi.

Kirjoittaja on Euroopan nuorten federalistien valtuuston jäsen.

KUVA JA KOMMENTIT

0