Eurooppalainen Suomi ry järjesti yhteistyössä Suomen Kuvalehden kanssa EU-paneelin keskiviikkona 9. helmikuuta Helsingin yliopiston päärakennuksen juhlasalissa. Paikalla oli kaikkien eduskuntapuolueiden puheenjohtajat yhtä lukuun ottamatta. Timo Soini oli saanut vieraakseen eurooppalaisia kollegoitaan, joten yksi oli leikistä poissa. Hänen tilalleen oli kuitenkin saatu perussuomalaisten varapuheenjohtaja Vesa-Matti Saarakkala.

Tilaisuutta ennen eduskuntapuolueilta oli Eurooppalaisen Suomen toimesta esitetty liuta EU-aiheisia kysymyksiä, joita heijasteltiin aika ajoin valkotaululle. Linkki kaikkiin vastauksiin löytyy (http://www.eurooppalainensuomi.fi/fi/event/76/). Yleisön mukaan ottamiseksi jokaiselle paikalle oli jaettu oranssi ja sininen lappu, joilla paneelin puheenjohtaja Suomen Kuvalehden päätoimittaja Tapani Ruokanen mittasi yleisön mielipidettä.

Miten Euroopan unioni näyttäytyy tällä hetkellä eduskuntapuolueille? Epävarmuus paistaa puheenjohtajien vastauksista. Vuonna 2008 finanssikriisistä alkanut turbulenssi on ravistellut EU:ta  pahemmin kuin mikään muu kriisi aiemmin. Voi kuitenkin asettaa kyseenalaiseksi, onko oikein puhua EU:n kriisistä vai pitäisikö ennemminkin puhua euron kriisistä. Totta kai euron kriisi on myös EU:n kriisi, mikä on hyvä käsittää. Yhteismarkkina-alueena toimiva unioni tarvitsee taloutensa tasapainoisesti hoitavia valtioita. Ymmärrettävistä syistä talous nousi juhlasalissakin puhutuimmaksi aiheeksi.

Vastauksia jäi kuitenkin saamatta. Kun euro aikoinaan luotiin, oltiin tietoisia siitä, ettei se tulisi täyttämään kaikkia optimaalisen valuutta-alueen kriteereitä. Suurimmat syyt tähän olivat mm. vähäinen työntekijöiden liikkuvuus maiden välillä ja unionin käytännössä olemattomat finanssipolitiikan välineet. Poliittista tahtoa kuitenkin löytyi ja näin päätös euron käyttöönotosta saatiin tehtyä. Pitkään meni ilman ongelmia ja euroa pidettiin maailmanlaajuisesti vakaana valuuttana, jolla oli helppoa käydä kauppaa. Kirkas taivas on kuitenkin muuttunut pilviseksi ja myrskyn uhka kasvanut. Jotain on tehtävä, mutta panelistien joukosta ei konsensusta vastauksen suhteen löytynyt.

EU:n rahoituspohjan laajentamiseksi vain RKP ja vihreät olisivat valmiita antamaan unionille suoran verotusoikeuden. Kaikki muut eduskuntapuolueet ovat tästä eri mieltä.  Näkemykseen siitä tulisiko komissiolla olla oikeus tarkastaa jäsenmaiden kansallisia budjetteja, puolueiden mielipiteet jakaantuvat epätasaisemmin. Hallituspuolueet ovat asiasta eriasteisesti samaa mieltä, kun taas oppositiopuolueet ovat kaikki tätä oikeutta vastaan. Talouden kriisinhallintamekanismiin suhtautuminen vaihtelee myös hallitus-oppositio jaottelun mukaan, joskin SDP:n ja vihreiden näkemykset ovat hyvin lähellä toisiaan. Ainakin näitä kysymyksiä peilaamalla voi hyvin todeta, että ensi eduskuntavaalit tulevat vaikuttamaan siihen, minkälaista EU-politiikkaa Suomi seuraavan neljän vuoden aikana harjoittaa.

Taloudesta puhuttiin paljon, mikä merkitsi, että muut aiheet jäivät vähemmälle huomiolle. EU:n yhteisestä puolustuksesta ei mainittu sanaakaan ja maataloustuet tulivat esille käytännössä vain yleisöstä esitetyn kysymyksen johdosta. Aikaa oli rajoitetusti, mikä luonnollisesti johtaa siihen, että niinkin laajasta kokonaisuudesta kuin Euroopan unioni on, saadaan vain pintaraapaisu aikaiseksi. Toivottavaa onkin, että kevään turuilla ja toreilla sekä televisiovastaanottimissa käytävissä vaalikeskusteluissa EU:ta ja sen tulevaisuutta käsitellään rohkeasti. Paneelin arvovaltainen osallistujajoukko ja juhlasalin täyttyminen lähes viimeistä penkkiä myöten on osoitus siitä, että kysyntää keskustelulle ainakin löytyy.

Kirjoittaja on Pääkaupunkiseudun Eurooppanuoret ry:n hallituksen jäsen.

0 0