Jyväskylän Eurooppanuoret, Jyväskylän YK-yhdistys ja valtio-opin opiskelijoiden ainejärjestö Puolue ry järjestivät 29.3.2011 suuren suosion saavuttaneen vaalipaneelin Jyväskylän yliopiston päärakennuksella. Kuulijoita oli arviolta sata henkeä ja panelisteja yllätykselliset 11. Paneelin vetäjänä toimi JyYK:n puheenjohtaja ja Puolue ry:n koulutuspoliittinen vastaava Eetu Heiska.

Paneelissa grillattavina olivat Keski-Suomesta seuraavat ehdokkaat: Touko Aalto (vihr.), Hanna Era (SKP), Mauri Koskela (senioripuolue), Asmo Maanselkä (KD), Eetu Rantakangas (piraattipuolue), Harry Ruotsalainen (PS), Tero Toivanen (vas.), Petri Toivola (kesk.), Leo Urpilainen (kok.), Atte Viinikka (SDP) ja Simon Wahlroos (itsenäisyyspuolue).

Illan paneelissa käsiteltiin koulutuspoliittisia kysymyksiä, Euroopan unionin merkitystä Suomelle, YK:n turvallisuusneuvostoon hakua sekä polttavia kysymyksiä kuten ydinvoimaa ja nuorten mielenterveysongelmia.

Euroopan unionista puhuttaessa paneelin aikana nousivat esille selvästi ehdokkaiden sekä puolueiden erot suhtautumisessa unioniin. Heiskan tiedustellessa ehdokkailta, millaista unionin politiikkaa he ajaisivat eteenpäin pääministereinä, harva osasi konkreettisesti vastata kysymykseen. Maanselkä (KD) peräänkuulutti EU-maiden takausjärjestelmään järkeä ja itsenäisyyspuolueen Wahlroos kannattaisi Suomen eroamista unionista kokonaan. Hänen mielestään Suomen ei tulisi olla riippuvainen unionista tai rahaliitosta. Urpilainen (kok.) tähdensi, kuinka tärkeää pienelle maalle on päästä maailman politiikan keskiöön unionin kautta ja Viinikka (SDP) ajaisi pääministerinä sijoittajien ja pankkiirien entistä suurempaa vastuuta rahoitusmarkkinoilla. Siirtotyöläisten tilanne, joka usein sekoitetaan maahanmuuttajien tilanteeseen, tulisi lisäksi Viinikan mielestä nostaa keskustelunaiheeksi.

Illan aikana käsiteltiin myös kansalaisvaikuttamisen merkitystä EU:n päätöksenteossa. Aalto (vihr.) näkee kansalaisjärjestöjen rahoituksen määrän riittämättömänä ja toivoisi unionin ”lobbarirekisteristä” julkista. Toivola (kesk.) uskoo kansalaisjärjestöjen pystyvän vaikuttamaan politiikkaan unionissa ja Urpilainen (kok.) näkee erityisesti suomalaisten lobbareiden mahdollisuudet hyviksi. Era (SKP) kokee suurten vaikuttajien äänen ylikorostuneeksi päätöksenteossa ja tästä syystä pienten kansalaisjärjestöjen toimintaa tulisi tukea. Unionin päätöksenteon pitkäjänteisyyden puutetta ja erilaisten projektien kautta toimimista kritisoi vahvasti Ruotsalainen (PS). Piraattipuolueen ehdokas Rantakangas ei usko kansalaisjärjestöillä olevan mahdollisuuksia vaikuttaa unionissa harjoitettavaan politiikkaan juuri ollenkaan.

Illan keskustelujen lomassa katsojalle välittyi selvästi, kuinka monet hyvin kärjistetyt näkemykset EU:sta ovat edustettuina vaaleissa. Piraattipuolueen Eetu Rantakangas totesi (kuin federalisti), kuinka unionia tulisi kehittää vahvan liittovaltion muotoon. Toisena ääripäänä voidaan pitää itsenäisyyspuolueen Simon Wahlroosia ja senioripuolueen Mauri Koskelaa, jotka haluaisivat Suomen eroavan unionista kokonaan. Suurin eron argumentti on, että unionista ei kansa ole hyötynyt mitenkään ja valtioiden tulisi pystyä hoitamaan itse omat asiansa.

Tosiasiana on kuitenkin pidettävä, että tällä hetkellä puoluekentän suuret toimijat (perussuomalaisia lukuun ottamatta) eivät näe EU:sta eroa mahdollisena. Vaalien alla haluaisi kuulla muutakin kuin ”Kyllä tai Ei EU:lle” – keskustelua, koska tulevat kansanedustajat päättävät aikanaan niin Suomen sisäpoliittisista, ulkopoliittisista kuin niiden välissä olevista EU-kysymyksistä – haluaisivat he sitä tai eivät. Unioniin liittyvä vaalikeskustelu tarvitsee uusia tuulia, joita eivät ole puhaltamassa vanhat jargonit vaan realistisen rakentavat argumentit.

Kirjoittaja on Jyväskylän Eurooppanuoret ry:n hallituksen jäsen.

0