Suomeen on saatu tällä viikolla pitkällisten neuvottelujen jälkeen uusi hallitus.

Kuten kaikki varmasti jo tähän mennessä tietävät, sen rungon muodostavat Jyrki Katainen (Eurooppalaisen Suomen ex-aktiivi) ja Jutta Urpilainen (entinen Eurooppanuorten puheenjohtaja!). Onnea heille! Uuden hallituksen eurooppapolitiikan rungon muodostavat niin ikään Katainen ja Urpilainen. Oikeastaan he muodostivat sen jo heti vaalien jälkeen, kun he sopivat euromaiden lainajärjestelyihin liittyvistä yksityiskohdista.

Lainajärjestelypaperi laitettiin sellaisenaan keskiviikkona eduskunnalle esitellyn hallitusohjelman liitteeksi. Se on ollut myös Suomen kantana europöydissä sopimisestaan lähtien.

Minkälainen Eurooppahallitus nyt sitten on saatu aikaiseksi?

Uusi ulkomaankauppa- ja eurooppaministeri Alexander Stubb ehti kuvailla hallitusta kaikkien aikojen eurooppamyönteisimmäksi. Paristakin syystä voi epäillä, ettei näin välttämättä ole (sitä paitsi tällaisten asioiden vertailu on vähän turhaa). Suomen sulkeutuneesta takapajulasta kohti Eurooppaa kääntäneet hallitukset, erityisesti EU-jäsenyyden alkutaipaleilla kunnostautuneet Paavo Lipposen hallitukset olivat monen mielestä eurooppamyönteisiä. Ainakin ne olivat ainakin euromyönteisyydessään yhtenäisempiä kuin nykyinen Kataisen hallitus. Silloin oli helppoa, koska Euroopalla oli edessään isoja projekteja, paljon tekemistä ja taloudessa nousukausi. Nyt taistellaan alamäkeä ja hajaannusta vastaan, siinä ilmapiirissä ”kaikkien aikojen eurooppamyönteisin” on vähintäänkin mielenkiintoinen ilmaus.

Mitä hallitusohjelma sitten tarjoaa Euroopalle? Ainakin se lupaa, että Suomi on ”aktiivinen ja aloitteellinen” Euroopan unionin jäsen. Tämä hallitusohjelmien vakiolause jää hieman hämärän peittoon, mutta todettakoon, että ainakin euron kriisissä Suomen viimeaikaiset linjaukset ovat olleet aloitteellisia.

Hallitusohjelman Eurooppa-osioiden mielenkiintoisin pätkä on se, jossa hallitus ”suhtautuu vakavasti kansalaisten EU:n toiminnasta esittämään kritiikkiin”. Ratkaisuksi hallitus tarjoaa ihan sinänsä oikein – lisää EU:ta, eli EU:n sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamista ja legitimiteetin kehittämistä. Saapa nähdä, mitä Timo Soini näistä saa irti.

Hallitus jatkaa viime hallitusten tiukkaa linjaa EU:n rahoituspolitiikassa. On valitettavaa, että Suomi ei halua lisätä EU:n rahoituskehyksiä, koska jäsenmaat joutuvat sopeuttamaan kansallisia budjettejaan. Hallitukselta on kuitenkin kriitikoiden pelossa unohtunut, ettei EU-jäsenmaksut ole mitään hukkaan heitettyä rahaa, vaan niitä tulisi tarkastella siitä näkökulmasta, mitä niillä saadaan aikaan. Onneksi hallitus haluaa kuitenkin tarkastella ”komission esityksiä union uusiksi omiksi varoiksi”, eli siis EU-veroja.

Hallituksen EU-politiikka ei ole siis radikaalisti muuttunut Suomen jäsenyyden aikaisesta linjasta. Todelliset muutokset jäävät siis kiinni henkilöistä. Liukasliikkeinen Stubb, joka kärkkyy jo Rehnin komissaarinsalkkua, kriittinen (sanan kaikissa positiivisissa merkityksissä) Tuomioja, euroliemissä keitetty Katainen sekä vastuun valtikkaan toisellakin kädellä tarrannut Urpilainen ovat ne, jotka ratkaisevat, miltä Suomen EU-politiikka näyttää.

Ja jos tulee hätä, tytöt ja pojat, niin Eurooppanuoret kyllä voi auttaa!

Kirjoittaja on Eurooppanuoret ry:n puheenjohtaja.

0