Viime aikoina mediassa ja kahvipöydissä on keskusteltu poikkeuksellisen paljon Euroopan unionista. Tämä on hyvä asia, koska keskustelu lisää tietoisuutta ympäröivästä maailmastamme. Monesti kumminkin kuulen liittovaltio-idean eli federalismin vastustajien sanovan, että ”tämä EU:n toimi johtaisi liittovaltioon, ja sitähän me ei haluta”. Tämä lausahdus mielestäni osoittaa sen, että koko EU:n liittovaltio-idea monesti ymmärretään väärin.

Maailmassa on tiedettävästi harjoitettu federalismia ainakin Kreikan kaupunkivaltioiden ajoilta (700-luvulta eKr.) nykypäiviin asti. Noin 2700 vuoden aikana maailmamme on kehittynyt siihen tilaan, että selkeästi federalistisia valtioita ja järjestelmiä on yli 20 (esim. USA, Venäjä, Intia ja Saksa). Federalismi on joka kerta omalaatuinen ja aikaansa sidottu järjestelmä, joka parhaimmillaan ottaa huomioon alueiden erityispiirteet ja paikallisen tietämyksen päätöksenteossa. Alueiden erityispiirteiden huomioonottamista kutsutaan EU-kielessä subsidiariteettiperiaatteeksi, jonka mukaan päätökset tulee tehdä mahdollisimman lähellä kansalaisia.

EU on oman käsitykseni mukaan jo nyt federalistinen järjestelmä. EU ei kumminkaan perinteisessä mielessä ole valtio eikä siitä todennäköisesti koskaan tulekaan sellaista. Uskoakseni edustan EU-federalistien enemmistöä, kun totean, että EU-federalismilla ei pyritä perustamaan yhtä suurta valtiota vaan selkeyttämään toimivallanjakoa. EU-federalismi on toisin sanoen toimivallan jakamista siten, että rajat ylittävät ja globaalit haasteet ratkaistaan EU-pöydissä ja omaa maata koskevat asiat kotimaassa.

EU-federalismi ei itsessään johda toimivallan siirtämiseen pois kansallisilta hallituksilta vaan se on keino ja tapa jakaa valtaa: hajautettu ja selkeä valtarakenne on EU:n liittovaltio-idean eli EU-federalismin syvin ajatus ja tärkein tavoite. Tavoitteena ei ole siis vallan keskittäminen Brysseliin vaan toimivallan jakaminen yhteisissä haasteissa ja yksittäisissä politiikan lohkoissa.

Esimerkiksi tällä hetkellä EU:n katsotaan vastaavan ilmastonmuutokseen paremmin kuin jäsenvaltiot yksinään, ja toisaalta on katsottu, että koulutuspoliittiset asiat hoidetaan paremmin kansallisella kuin EU-tasolla. Toki tässä kohtaa on myönnettävä, että jos on tarvetta federalismille, niin on tarvetta myös toimivallan siirroille. Siksi nimenomaan onkin tärkeää kysyä, mitkä asiat tulee käsitellä rajojemme sisäpuolella, ja mitkä vaativat EU:n jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä? EU-federalistinkin mielestä on aina täysin perusteltua käydä keskustelua siitä, mikä on oikea pöytä ja kuka on sopivin päättäjä.

Maailma on nykyään pullollaan isoja haasteita, joiden ratkaisemiseksi on tehtävä yhteistyötä. EU:n piirissä voimme paremmin vastata näihin haasteisiin omien etujemme mukaisesti kuin yksinään puurtamalla. Liittovaltio-ideaa ei tule nähdä mörkönä, joka vain vie valtaa. Parhaimmillaan liittovaltio-idea toimii juuri vastakkaiseen suuntaan eli vahvistaa  ääntämme sekä paikallisesti että globaalisti.

Kirjoittaja on Joensuun Eurooppanuorten puheenjohtaja. Artikkeli on julkaistu myös sanomalehti Karjalaisessa 18.7.2011.

0