2000-luvulla euroskeptismi on vallannut alaa useissa maissa, jotka aiemmin koettiin integraation vankoiksi tukijoiksi myös yleiseltä mielipiteeltään – kuten Hollannissa, Belgiassa, Itävallassa ja Tshekissä. Jo aiemmin euroskeptisyys on ollut vahvaa ja traditionaalista esimerkiksi Isossa-Britanniassa, Tanskassa ja Ranskassa.

Euroskeptismi on useissa maissa vallannut laajempaa kannatusta nimenomaan kansallismielisten populistipuolueiden kannatuksen kasvun myötä. Näin ei kuitenkaan aina ole – monissa maissa myös perinteisissä suurissa puolueissa, kuten Ranskan gaullisteissa ja brittikonservatiiveissa sekä Ruotsin sosiaalidemokraateissa ja Suomen Keskustassa on ollut vahvaa integraatiokriittistä tai eroskeptistä perinnettä, vaikkakaan ei välttämättä enemmistön kantana.

Näiden lisäksi on vielä euroskeptismiä itsensä vuoksi, eli poliittisia puolueita tai kansanliikkeitä joiden sanoma on nimenomaan EU-vastaisuus ja joilla välttämättä ei juurikaan edes ole muuta agendalla. Suomen Perussuomalaisten brittiläinen yhteistyökumppani UKIP on hyvä esimerkki tällaisesta liikkeestä; samoin Ruotsin Junilistan tai Ranskan Philippe de Valliersin liike.

Suomen eduskuntavaaleissa Euroopan unioniin liittyvät kysymykset, etenkin heikkojen euromaiden tukeminen, nousivat tällä kertaa tärkeimmiksi asioiksi. Jo tätä ennen on ollut selvää että euroskeptismi on paljon laajempaa ja yleisempää Suomessa kuin vaikkapa viisi vuotta sitten; täällä Pohjolassakaan emme ole niin kaukana yleiseurooppalaisesta valtavirrasta. Paradoksaalista kyllä, euroskeptismi ja jopa antieurooppalaisuus tai Euroopan integraation vastustaminen ovat yleiseurooppalaisia virtauksia, siinä missä globalisaation vastustaminen on yleismaailmallinen liike.

Eurooppalaisen yhteistyön kannattajan näkökulmasta koen, että EU on nyt suuren haasteen edessä. Populismi ja kriittiset äänenpainot on otettava vakavasti; kriittisiä ääniä niin EU-kysymyksissä sen enempää kuin ulkopolitiikassa, maahanmuutossa tai ympäristöasioissakaan ei tietenkään tule vaientaa tai vähätellä. Oikeiden asioiden puolesta toimiminen vaatii asiaperusteita, hyvää argumentointia ja kykyä ymmärtää ja kuunnella myös kriittisiä äänenpainoja.

Euroopan unionia on arvosteltu eliitin hankkeeksi. Arvostelu usein ei ole perätöntä; täysin todellisuudesta poikkeavan arvostelun esittäminen usein vesittyy itsestään. Tulevaisuuden yleiseurooppalaisena haasteena onkin kysymys siitä että miten EU:n kansalaiset saadaan tuntemaan unioni ja integraatiokehitys omakseen, ja omaksi edukseen. Unioni on saatava lähelle kansaa, ja sellaiseksi unioniksi kuin eurooppalaiset tahtovat ja kansalaisten etu on. Euroopan unioni on kansalaisia varten eikä toisinpäin.

Kirjoittaja on Eurooppanuoret ry:n varapuheenjohtaja sekä Hämeen Eurooppanuoret ry:n varapuheenjohtaja.

0 3