Koti Aluejärjestöt Antti Ronkainen: Liittovaltio ilman demokratiaa ja valtioiden liitto ilman talouskasvua

Antti Ronkainen: Liittovaltio ilman demokratiaa ja valtioiden liitto ilman talouskasvua

Britanniaa ja Tshekkiä lukuun ottamatta Euroopan unionin johtajat allekirjoittivat reilu viikko sitten talouskurisopimuksen, jolla kavennetaan ratkaisevasti valtioiden taloudellista päätäntävaltaa.

Sopimuksen tarkoitus on kirjata Euroopan vakaus- ja kasvusopimuksen henki valtioiden perustuslakeihin: valtiot sitoutuvat 60% velkajarruun, maksimissaan 0,5% rakenteelliseen alijäämään sekä talouskurin rikkomisesta seuraaviin automaattisiin sanktioihin, mitä nämä sitten ovatkaan. Sopimus ei tule osaksi EU-lainsäädäntöä vaan kyseessä on hallitusten välinen sopimus, joka ei edellytä EU-lainsäädännön puitteissa kansanäänestystä sopimuksen hyväksymisestä. Sopimuksesta ei voi erota, eikä laissa säädetä, miten kurisopimuksen sisältöä voidaan muuttaa tai sen käyttämisestä luopua.

Erittelen seuraavassa talouskurisopimuksen vaikutuksia Eurooppaan velkaantumisen ja leikkauspolitiikan kannalta. Johtopäätökseni on, että Euroopan unioni on ottamassa kurssin kohti konkurssia, minkä vastustaminen vaatii parlamenteilta, kansalaisjärjestöiltä, ay-liikkeiltä ja ympäri Eurooppaa heränneiltä vastarintaliikkeiltä täysin uudenlaista kansainvälisyyttä tai ylikansallisuutta.

Velkaantuminen kriisin jälkeen

Valtioiden velkaantuminen vuoden 2008 kriisin jälkeen on ollut häkellyttävää. Euroalueen julkisvelka suhteessa bruttokansantuotteseen on kriisiä seuranneiden kolmen vuoden aikana noussut 66 prosentista yli 85 prosenttiin. Obaman hallinnon mukaan Yhdysvaltain valtionvelka tulee nousemaan vajaaseen 20 biljoonaa vuoteen 2015 mennessä, mikä tarkoittaa velan tuplaantumista seitsemänä kriisiä seuranneena vuotena.

Velkaantumisesta puhuttaessa on oleellista huomata seuraava. Euromaat olivat ylivelkaisia jo ennen EMU-jäsenyyttä. Euro mahdollisti heikkojen talouksien yrityksille, kotitalouksille ja pankeille liian halvan
lainarahan, minkä myötä ylivelkaantuminen jatkoi paisumistaan. Valtioiden velkaantuminen ei kasvanut oleellisesti euron käyttöönoton myötä – ennen kriisin puhkeamista. Kriisin alettua kotitaloudet ja yritykset ovat alkaneet säästää, kun valtioiden velkaantuminen on räjähtänyt käsiin.

Velkaantumisesta puhuttaessa sekoitetaan useimmiten valtio yksityiseen kotitalouteen. Samalla unohdetaan ottaa huomioon yksityisen ja julkisen velan välinen kehitys euron käyttöönoton jälkeen. Tämä johtaa absurdeihin johtopäätöksiin: vaaditaan perheen jomman kumman vanhemman erottamista, jotta rahat riittäisivät asuntolainan korkoihin. Tulot laskevat kuitenkin menojakin enemmän ja velkaantumiskierre on valmis. Kun kaikki kotitaloudet säästävät kilpaa luottoluokitustensa säilyttämiseksi, kokonaiskysyntä uhkaa laskea kokonaisuudessaan. Tämän huomannut jopa luottoluokittaja Standard & Poor’s, jonka mukaan Euroopan laajuinen leikkauspolitiikka voi kääntyä SP:n mukaan itseään vastaan, koska Euroopan valtioiden kokonaiskysyntä ja verotulot laskevat samalla kun kuluttajien huoli epävarmoista töistä ja tuloista lisääntyy.

Kiinnitettäessä huomio ainoastaan valtioiden velkaantumiseen ei kyetä ratkaisemaan ylivelkaantumisen ongelmaa. Asetelma on oppikirjaesimerkki Hölmölästä: valtiot säästävät toisella kädellä pyrkiessään kääntämään velkaantumisen laskuun samalla kun ne velkaantuvat toisella kädellä pelastaessaan Euroopan konkurssikypsää pankkisektoria. Jo tässä vaiheessa on käynyt ilmi, että kyseessä on pohjaton kaivo, eikä velkakriisistä päästä ilman merkittäviä tukanleikkuita velkoihin, arvonsa menettäneiden pääomien tuhoutumista, sijoittajien vastuuta ja pankkien vastuunkantoa.

Rahapolitiikasta sisäiseen devalvaatioon

Euromaat ovat luovuttaneet rahapolitiikkansa Euroopan keskuspankille. Täten ongelmissa olevat maat eivät voi parantaa kilpailukykyään alentamalla valuuttansa ulkoista arvoa. Devalvaatio tekisi maan vientituotteista halvempia suhteessa muihin valuuttoihin, mikä parantaisi viennin edellytyksiä. Koska devalvaation mahdollisuus on suljettu pois työkalupakista, euromaat yrittävät parantaa kilpailukykyään sisäisen devalvaation avulla.

Kun devalvaatiolla lisätään kilpailukykyä naapureiden valuutan kustannuksella, sisäisessä devalvaatiossa kilpailukykyä lisätään oman väestön kustannuksella. Euroryhmän, EKP:n ja Maailman valuuttarahasto IMF:n muodostaman Troikan aikaansaannokset Kreikassa ovat vakuuttava taidonnäyttö sisäisen devalvaation voimasta: työttömyys on kasvanut 20%, palkkoja leikattu 20-40%, eläkkeitä 40%.

Näistä ponnisteluista huolimatta Kreikan bruttokansantuote on kääntynyt laskuun ja velkaantuminen jatkanut kasvuaan. Itsenmurhien määrä on kahdessa vuodessa tuplaantunut.

Vaikka komissio ei edelleenkään voi määrätä valtioiden verotuksesta, talouskurisopimuksella sitoudutaan harjoittamaan tätä spartalaista talouskuria koko Euroopassa. Talouskurisopimuksessa on kyse ennen kaikkea valtioiden jäljellä olevien talouspoliittisten keinojen rajaamisesta entisestään. Valtioilla ei ole suvereenia rahapolitiikkaa ja finanssipoliittisen keinovalikoiman kaventaminen tällä kansainvälisellä sopimuksella jättää Euroopan valtioiden ainoaksi suhdannepolitiikaksi leikkauspolitiikan.

Euroopan tulevaisuus

Aikaamme leimaa epäluottamus: markkinat eivät luota valtioihin, valtiot eivät luota toisiinsa, pankit eivät luota valtioihin, kansalaiset eivät luota poliitikoihin, eikä kukaan luota tulevaisuuteen. Kymmenien biljoonien tukipaketeista ja keskuspankkirahoituksesta huolimatta talouskasvu on edelleen näennäistä: euroalueen bkt:n kasvuaste on 1,4% ja työttömyysaste yli 10%.

Eurooppa ei ole enää tienhaarassa. Se on valinnut autoritaarisen talouskurin, jonka puitteissa on demokraattisesti mahdotonta kehittää Eurooppaa sosiaalisesti oikeudenmukaisemmaksi, taloudellisesti tarkoituksenmukaisemmaksi tai ekologisesti kestävämmäksi. Siksi se on jotain muuta kuin mitä vahvaa federaatiota tai vahvaa kansallisvaltiota kannattavat haluavat.

Talouskurisopimuksella valtiot sitoutuvat laskemaan koko Euroopan kokonaiskysyntää, millä on tuhoisat seuraukset paitsi Euroopalle, koko muulle maailmalle. Yhdistettynä EKP:n harjoittamaan rahapolitiikkaan talouskurisopimuksella viedään äärimmilleen se, mistä liberaalioikeisto on fantasioinut viimeiset vuosikymmenet: jättivoittojen yksityistäminen, tappioiden sosialisoiminen, valtionfirmojen yksityistäminen, kansallisvarallisuuden myyminen, työntekijöiden palkkojen ja työehtojen polkeminen, työurien pidentäminen, palveluiden alasajaminen, julkisen koulutuksen ja terveydenhuollon purkaminen ja perusturvan heikentäminen.

Viimeiset kaksi vuotta ovat osoittaneet, että kansallisvaltiot ovat epäonnistuneet eurokriisin ratkaisemisessa. Lisäksi näyttää koko ajan todennäköisemmältä, että ne luovuttavat loputkin rippeet kansallisesta suvereniteetistaan projektille, joka on tuomittu epäonnistumaan. Eurooppaa ollaan kehittämässä kriisin kustannuksella liittovaltioksi ilman
demokratiaa ja valtioiden liitoksi ilman talouskasvua tai hyvinvointia. Euroopan talous- ja rahaliitosta nykyisellään on keinolla tai toisella päästävä eroon.

PS: Troikan harjoittamaa politiikkaa vastustavat on kutsuttu 17.-19. toukokuuta Frankfurtiin, jossa ja jolloin on Euroopan keskuspankin johtokunnan kokous. Kolmen päivän aikana järjestettävien mielenosoitusten, kadunvaltausten ja julkisten keskusteluiden tarkoituksena on koota yhteen ainakin Occupy-liikettä, työttömiä, ammattiyhdistysliikettä, Attac, ympäristö- ja rauhanliikettä, nuoriso- ja opiskelijajärjestöjä, antirasistisia ja antifasistisia ryhmiä, vasemmistopuolueita sekä muita nykyistä kriisipolitiikkaa vastustamaan heränneitä ryhmittymiä. Ryanair lentää sattumoisin Frankfurtiin ja tässä vaiheessa lippuja saa vielä alle 20 euron.

VASTAAVIA ARTIKKELEITA

EI KOMMENTTEJA

Jätä kommentti