Koti Kirjoituksia Puheenvuoro Hallituksen blogi – Mikko Laakso: Philipp Baguksen teos ”Euro eksyksissä”

Hallituksen blogi – Mikko Laakso: Philipp Baguksen teos ”Euro eksyksissä”

0 216

18.4.2012

PHILIPP BAGUS – ”EURO EKSYKSISSÄ”

Euron kriisi on ollut viime vuosina laajan mediahuomion ja huolen kohteena maailmalla. Kysymys siitä, kuinka yhteisvaluutta saattoikaan törmätä nykyisenlaiseen kriisiin, on ollut poliitikkojen ja tavallisen kansan ihmetyksen aiheena. Ulospääseminen kriisistä näyttäisi vaativan kipeämpiä toimenpiteitä kuin kukaan aluksi pystyi arvaamaankaan.

Kuinka tässä kävikään näin? Philipp Baguksen teos ”Euro eksyksissä” on historiallinen kuvaus eurooppalaisen integraation vaiheista, aina Euroopan hiili- ja teräsyhteistyöstä nykyiseen Euroopan Unioniin ja rahaliittoon asti.

Liberaalit ja keskittäjät vastakkain

Baguksen mukaan EU:n taustalla vaikuttaneet poliittiset voimat olivat alun perin jakautuneet hajautettua valtaa ja vapaakauppaa kannattaneisiin klassisiin liberaaleihin sekä keskittämistä ja tulonsiirtoja kannattaneisiin sosialisteihin, joiden projektina oli ja on yhä edelleen luoda Eurooppaan uusi supervaltio. Baguksen mukaan liberaali Eurooppa sai suuren voiton valtioiden allekirjoittaessa niin sanotun Rooman sopimuksen, jonka pohjalta unionin taloudellinen integraatio ja vapaa kaupankäynti syvenivät.

Sosialistien Euroopan visio sai puolestaan niskalenkin alkuperäisestä visiosta Lissabonin sopimuksen myötä, jonka tavoitteena oli niin sanotun liittovaltiokehityksen vahvistaminen. Baguksen mukaan Euroa voimakkaasti ajaneet poliitikot tiesivät alun alkaen, että yhteinen valuutta vaatisi myös ajan myötä talouspolitiikan keskittämistä liittovaltiolle.

Euron historiaa

Toisen maailmansodan jälkeen Euroopan talouskasvu oli runsasta. Tätä kasvua, sekä sen edellyttämää rauhaa haluttiin siivittää perustamalla Euroopan hiili- ja teräsyhteisö, jonka myötä Eurooppaan ilmestyi ensimmäinen merkittävä vapaakauppa-alue. Rooman sopimuksen myötä 1957 sovittiin neljästä perusvapaudesta: työvoiman, tavaroiden, palveluiden, sekä pääoman likkuvuudesta. Liberaalista näkökulmasta ongelmana nähtiin kuitenkin maatalousprotektionismi, sekä rakenne, jonka laajentamisen myötä vallan keskittäminen kävisi yhä helpommaksi.

Myös kansallisvaltioiden harjoittama fiat-paperivaluuttaan perustuva kansallinen rahapolitiikka nähtiin hankalaksi, kultakantojen katkettua. Baguksen mukaan paperirahan painaminen loi poliitikoille matalan kynnyksen rahoittaa vaalilupauksiansa inflatoimalla, eli painamalla lisää rahaa. Koska eri valtiot harjoittivat hieman erilaista rahapolitiikkaa, vaikeutti tämä maiden välistä kaupankäyntiä.

Tilanne oli erittäin kiusallinen niille maille jotka harjoittivat löysää rahapolitiikkaa, jonka vuoksi näiden maiden poliitikot joutuivat epäsuotuisaan valoon kansalaisten silmissä, koska rahan arvo aleni nopeammin näissä maissa muihin verrattuna. Mallin esimerkkinä voidaan mainita vaikkapa tiukan rahapolitiikan Saksa, jossa kansa oli menettänyt maailmansotien vuoksi kaksi kertaa koko omaisuutensa yhdessä sukupolvessa. Tästä johtuen Saksan Bundesbank harjoitti tiukkaa rahapolitiikkaa – inflatoiminen katsottiin poliittisesti epäsuotuisaksi. Ranskan keskuspankki sen sijaan oli voimakkaassa poliittisessa ohjauksessa, jonka vuoksi se suosi inflatorista rahapolitiikkaa, jolla julkinen kulutusjuhla katettiin.

Epäilemättä tilanne oli kiusallinen Ranskalle, joka joutui useaan otteeseen rajoittamaan rahapolitiikkansa inflatorista luonnetta, ettei se näyttäisi liian epäuskottavalta kansansa silmissä. Ranskalaiset poliitikot kirosivatkin moneen otteeseen Saksan tiukan linjan Bundesbankia, jota verrattiin jopa ydinaseeseen poliittisena välineenä. Ranskan kaltaisten löysän rahapolitiikan mailla olikin mitä suurin kannustin perustaa uusi yhteisvaluutta, jolla hillitä Saksan Bundesbankin mahtia. Tämän katkeruuden pohjalta alkoi projekti kohti euroa…

Eurokriisi

Philip Baguksen mukaan Euron kriisi laukesi välttämättömänä reaktiona EMU:n sisään pesiytyneistä ongelmista johtuen. Euron katsottiin helpottavan etenkin löysän talouskurin valtioiden julkisilla menoilla rahoitettujen kulutusjuhlien ylläpitämistä. Tämä johti puolestaan massiiviseen velkaantumiseen ja alijäämän rahoittamiseen valtion velkakirjoilla, joissa oli EMU-järjestelyiden myötä riskiin nähden alhainen korkotaso.

Tämä johtui mm. siitä, että mitkä vain Euro-alueen valtioiden velkakirjat hyväksyttiin keskuspankin vakuuksiksi, vastineeksi valtioiden sitoutumisesta Maastrichtin sopimuksen ehtoihin. (Vuosittainen alijäämä maksimissaan 3% ja velkaantumisaste maksimissaan 60% BKT:stä) Kuten myöhemmin huomattiin, lähes kaikki valtiot rikkoivat sittemmin nämä ehdot.

Löysän taloudenpidon maat hyötyivät siis velkaantumisesta saaden rahoitusta jatkuvasti alhaisella korolla. Inflaatio siirtyi puolestaan koko valuutta-alueen kannettavaksi, vaikka vain pieni osa valtioista otti velkaa kohtuuttomasti. Tästä muodostui niin sanottu yhteismaan ongelma. Kansallisten valuuttojen voimassa ollessa vain kyseisten maiden valuutat olisivat inflatoituneet, nyt koko euroalueen. Yksinkertaistaen voidaan todeta, että yksittäiset valtiot pystyivät sikailemaan muiden laskuun

Poliitikkojen hulppeat vaalilupaukset ja suosion tavoittelu kansalta puolestaan kannustivat kuluttamaan ilman huolta vastuullisesta taloudenpidosta, kunnes rahoitusmarkkinat näkivät bluffin ja nostivat kehnon talouskurin maiden velkakirjojen markkinakorot korkeiksi. Puoli-ilmainen rahoitus loppui näiden maiden osalta.

EU:n tulevaisuus

Philip Baguksen mukaan eurokriisissä on pohjimmiltaan kyse EU:n sosialistisen vision sisäänrakennetuista ongelmista. Tätä keskittämiseen perustuvaa viritelmää on yritetty epätoivoisesti ylläpitää mm. sopimusten vastaisten bailout –ohjelmien, sekä kyseenalaisten satojen miljardien eurojen rahoitusvälineiden avulla, ilman riittäviä tuloksia. Poliittikkojen kasvot ovat ilmeisesti niin arvokkaat, että Euro halutaan pelastaa hinnalla millä hyvänsä.

Bagus esittää ongelmaan ratkaisuksi Euroopan Unionin palaamista takaisin toisen maailmansodan jälkeiseen henkeen, jolloin Euroopan yhteistyö perustui vapauden ja yhteistyön lisäämiseen liberaalissa hengessä keskittämisvisioiden ja supervaltioiden sijaan.

Kirja-arvion tekijä:

Mikko Laakso
Eurooppanuorten hallituksen jäsen
Pääkaupunkiseudun Eurooppanuorten sihteeri
mikkolaakso@me.com

EI KOMMENTTEJA

Jätä kommentti