Iso-Britannia neuvottelee parhaillaan David Cameronin johdolla Euroopan unionin kanssa Britannian jäsenyyden uusista ehdoista. Britannia on luvannut järjestää neuvotteluiden tuloksena syntyvästä jäsenyyspaketista kansanäänestyksen vuoden 2017 loppuun mennessä. Alustavasti äänestyspäiväksi on sovittu 23. kesäkuuta 2016. Mikäli äänestys hylkää jäsenyyden uudet ehdot, on seurauksena Brexit, eli Britannian ero Euroopan unionista. Mistä kumpuaa Britannian vastustus nykyistä EU:n jäsenyyttä kohtaan? Entä mitä väliä sillä on, jos Britannia lähtee Euroopan unionista?

Limerickin yliopistossa Irlannissa järjestettiin keskiviikkona 10.2.2016 keskustelupaneeli aiheenaan UK, Irlanti ja EU. Panelisteina toimivat Britannian suurlähettiläs Irlannissa Dominick John Chilcott, Irlantilainen europarlamentaarikko Marian Harkin, tutkijatohtori Orlaith Borthwick Limerickin kauppakamarista, tohtori Patricia Conlan (Centre for Irish-German Studies, UL) ja emeritusprofessori Edward Moxon-Browne (Department of Politics and Public Administration, UL).

Suurlähettiläs Chilcottin mukaan mahdollisen Brexitin taustalta löytyy neljä agendaa, joista maan hallitus neuvottelee parhaillaan Euroopan unionin kanssa. Ensimmäinen kohta on suvereniteetti. Britannia haluaa säilyttää päätöksentekovallan Westminsterissä Brysselin sijaan, ja vaatii läheisyysperiaatteen parempaa toteutumista Euroopan unionin päätöksenteossa. Toisena agendana Britannian listalla on suurlähettilään mukaan kilpailukyky ja sen parantaminen. Britannia toivoo unionin pystyvän luomaan yritysystävällisen toimintaympäristön ja poistamaan rajoituksia ja säädöksiä yritysmaailman ympäriltä.

Viimeiset kohdat Britannian tavoitelistalla ovat suurlähettilään mukaan haasteellisimpia. Kolmantena agendana on euroalueen hallinto ja johtaminen. Britannia, valuuttanaan punta, ei kuulu euroalueeseen eikä havittele siihen liittymistä. Suurlähettiläs Chilcott totesi, että euron vakaus vaatii suurempaa integraation astetta ja Britannia ei ole halukas syvempään integraatioon euron takia. Suurlähettiläs ulkoisti myös euron ongelmat Britanniasta kysymällä, miksi Britannian tulisi tukea kriisiytyneitä euromaita, vaikka se ei kuulu euroon.

Neljäs ja unionin kannalta vaikein kohta liittyy maahanmuuttoon. Suurlähettilään mukaan Iso-Britanniaan saapuu vuosittain 180 000 maahanmuuttajaa EU-alueelta. Työhön Iso-Britanniaan muuttava on oikeutettu ensimmäisestä työpäivästä alkaen tiettyihin työperusteisiin avustuksiin, joita on esimerkiksi tuettu asuminen (social housing) ja työntekijän lapselle maksettavat avustukset (child benefits). Britannia haluaa asettaa neljän vuoden työssäoloajan maahantulijoille, jonka jälkeen vasta alettaisiin maksaa työperusteisia avustuksia. Näiden rajoitusten tavoitteena on hillitä maahantuloa.

No, mitä näiden vaateiden toteuttamisesta seuraisi Euroopan unionille? Tohtori Conlan nosti tärkeimmäksi huomioksi maahanmuuton rajoittamisen seuraukset. Tukien epääminen muualta EU-alueelta tulevilta työntekijöiltä on vastoin EU:n periaatteita: unionin tehtävänä on tohtorin mukaan poistaa kansallisuuteen perustuvaa diskriminaatiota sekä poistaa kaikki työvoiman vapaan liikkuvuuden esteet. Myös europarlamentaarikko Harkin nosti vapaan liikkuvuuden periaatteen yhdeksi unionin tärkeimmistä arvoista. Hän myös korosti EU:n yritysmaailmaa koskevien rajoitteiden olevan työntekijöitä suojelevia toimintatapoja, joiden parlamentaarikko pelkää mahdollisen Brexitin myötä vähenevän, ellei katoavan Britanniasta.

Europarlamentaarikko ilmaisi myös huolensa Brexitin vaikutuksista muissa jäsenmaissa: esimerkkeinä hän nosti Suomen ja Alankomaat, joissa euroskeptiset äänet ovat nostaneet päätään viime vuosina. Esimerkkejä löytyy myös muualta Euroopasta. Ketjureaktion vaara on parlamentaarikon mukaan olemassa. Britannian esimerkkiä seuraten kansanäänestyksiä EU-jäsenyydestä voidaan muutaman vuoden sisällä järjestää monissa maissa, mikä aiheuttaa suuren haasteen Euroopan yhtenäisyydelle.

Emeritusprofessori Edward Moxon-Browne ilmaisi huolensa Brexitin poliittisista vaikutuksista, erityisesti Irlannissa. Vapaan liikkuvuuden esteiden lisäksi Moxon-Browne oli huolissaan Pohjois-Irlannin tilanteesta. Alueen rauhan kannalta tärkein dokumentti, The Belfast Agreement (1998), on rakennettu sille oletukselle, että molemmat osapuolet ovat EU:n jäseniä. Sopimuksessa viitataan useassa kohtaa Euroopan unionin jäsenyyteen sekä Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Tämä on yksi esimerkki monista kahdenvälisistä sopimuksista, jotka Britannian on uudelleenkirjoitettava, ehkä jopa uudelleen neuvoteltava, mikäli Brexit toteutuu.

Koska Euroopan unioni on tähän mennessä ainoastaan laajentunut, ei ole olemassa protokollaa jäsenmaiden eroprosessille. On siis mahdotonta ennakoida Brexitin todellisia seurauksia ja aikaa, joka kuluu uusien Britannian ja EU:n välisten sopimusten laatimiseen ja ratifioimiseen sekä tilanteen asettumiseen.

Britannian asettamat vaateet jäsenyytensä ehtojen uudistamiselle asettavat EU:n haasteen eteen. Voiko EU hyväksyä Iso-Britannian jäsenyyden ehdoilla, jotka ovat ristiriidassa EU:n arvomaailman kanssa? Onko hyväksyttävää, että jäsenmaa määrittelee itse jäsenyytensä ehdot, valiten vain parhaat palat päältä? Vastakkain ovat EU:n arvojen suojelu ja toisaalta yhtenäisyyden säilyttämiseksi riskinotto arvojen kustannuksella. Onko Britannian EU-jäsenyys asia, joka tulee säilyttää ehdolla millä hyvänsä?

-Iiris Asunmaa, Jyväskylän Eurooppanuorten hallituksen jäsen

Kuva: news.markets

0