Teksti: Juho Mäki-Lohiluoma

 

Nyt se on selvää, britit äänestivät EU-eron puolesta.

Yksikään vakavasti otettava ennustelaitos ei suositellut Isolle-Britannialle EU-eroa. Silti se on nyt realismia. Miksi?

Tulevina viikkoina toinen toistaan viisaammat toimittaja ja poliitikot tulevat kertomaan, miksi britit lähtivät. Todennäköisesti syitä haetaan suurvaltahistoriasta, taloudesta, työttömyydestä ja maahanmuutosta.

Sanotaan, että fakta A on johtanut äänestyskäyttäytymiseen B. Se on, anteeksi nyt vain, täyttä roskaa.

 

Fakta on, että ihmiset tietävät erittäin vähän politiikasta tai yhteiskunnasta.  

Independent-lehden siteeraaman selvityksen mukaan britit uskovat, että 31 prosenttia maan asukkaista on maahanmuuttajia (todellinen luku on 13 prosenttia). 26 prosenttia briteistä pitää ulkomaille lähetettävää kehitysapua suurimpana kustannuksena valtion budjetissa (todellisuudessa sen osuus on noin prosentti). Lisäksi työttömyystukeen kuvitellaan käytettävän enemmän rahaa kuin eläkkeisiin, vaikka todellisuudessa niihin kuluu julkisia varoja yli 15-kertainen määrä työttömyystukeen verrattuna.

Kyseessä on toki vain muutama yksittäinen tilasto, mutta sama trendi pätee muissakin kysymyksissä. Ja nyt tarkkana: mihinkään ylemmyydentunteeseen meillä ei ole varaa.

Suomessakin havaittiin jokin vuosi sitten, että kolmannes kansasta osaa luetella hallituspuolueet. Siis kaksi kolmasosaa ei osaa. Siltä pohjalta on aika vaikea arvioida hallituspolitiikkaa. Kun ymmärrys EU:sta on eittämättä vielä heikompaan, on lähes mahdotonta ymmärtää monimutkaista hallinnon ja juridisten sopimusten soppaa ja päättää, haluaako pysyä sopassa vai lähteä sieltä.

 

Tässä itsessään ei ole mitään väärää. Demokratiassa jokainen äänestää vapaasti omien ajatustensa ja tietojensa pohjalta. Silti brexitiä on turha julistaa tappioksi EU:lle: se on tappio EU:n pöhöttyneelle imagolle, joka ei pystynyt kampeamaan kumoon unelmahötön varaan rakennettua brittinationalistista kertomusta,

Argumentit eurooppalaiselle integraatiolle ovat pettämättömät. Integraation keinoista ja tavoista (sekä esimerkiksi rahaliiton valuvioista) pitää käydä keskustelua, sillä ilman sitä kehitystä ei tapahdu.

Todellisuutta kuitenkin on, että valtaosalle tuo keskustelu on merkityksetöntä lötinää. Meidän integraation puolestapuhujien pitäisikin pohtia, olisiko nyt aika keskittyä tunteeseen ja tuulettaa EU:n imagoa, eikä tuutata ulos miljoonia raportteja ja blogeja, joissa unionin ylivertaisuus älyllisesti todistetaan.

Myös EU kaipaisi yhteisiä tarinoita, jotka hitsaavat maanosaa yhteen. Niitä voisi löytyä vaikkapa urheilusta ja kulttuurista.

 

Kirjoittaja on Eurooppanuorten viestintävastaava. 

 

0