Teksti: Tuomas Tikkanen

Euromyytit ovat eurooppalaisten medioiden kestoaiheita. Kotimaiset uutistalot ovat vuosien saatossa ehtineet julistaa klassikkojen kuten käyrien kurkkujen ja banaanien myyntikiellon lisäksi mm. saunojen ja ilmapallojen kieltämistä.  Tämä on omiaan luomaan kansalaisille kuvaa kasvottomasta ja direktiivejä sylkevästä koneistosta Brysselissä, jonka eurokraattien päämääränä on vaikeuttaa tavallisen ihmisen elämää.

Merkittävä osa Suomea koskevasta lainsäädännöstä tehdään Euroopan unionissa. Silti unionin päätöksenteko on meille edelleen varsin tuntematonta. Miksi? EU-uutisointi Suomessa on ohutta ja taso heikkoa. YLE on ollut harvoja suomalaismedioita jotka yrittävät taistella EU-klikkijournalismia vastaan. Viimeaikaisten tapahtumien valossa luulisi verovaroillamme pyörivän yleisradioyhtiön panostavan EU-uutisoinnin laatuun ja syvyyteen. Mitä vielä. Viimeisimpänä tapauksena rauhallinen sunnuntaipäivä sai synkemmän sävyn, kun YLE uutisoi patalappujen turvallisuusvaatimuksista. Erityisesti tässä on kiinnitettävä huomio YLEn valitsemaan otsikointiin, jossa annetaan olettaa EU:n kieltävän patalappujen käytön, mikäli ne eivät vastaa turvallisuusmääräyksiä.                                            

 

TODELLISUUDESSA asetuksessa on kyse suoja-esineiden turvallisuus- ja terveysvaatimusten yhdenmukaistamisesta sisämarkkinoiden edistämisen hengessä. Patalappuja ei asetuksessa edes mainita erikseen, vaan tekstissä puhutaan yleisemmin suojavarusteista mm. kuumuutta, nesteitä tai iskuja vastaan.      

Asetus koskee vain myyntiin tarkoitettuja tuotteita. Luonnollisesti turvallisuustuotteiden on oltava tarkasti standardisoituja ja testattuja, ja vielä tarkemmin yhdenmukaistettuja mikäli niillä halutaan käydä kauppaa. Tämä on kaikille hyödyksi, kun tavaran ostaessaan tietää sen myös oikeasti toimivan.

Lopputuloksena EU ei siis ole kieltämässä patalappujen myyntiä tai vaatimassa mummon virkkaamilta lapuilta turvallisuustodistuksia. Pikemminkin kyseessä on normaali toimintamalli turvallisuusvaatimusten yhdenmukaistamisessa. On häkellyttävää, että YLE alentuu tällaiseen uutisointiin. Jokainen laadukasta journalismia arvostava voikin kysyä itseltään: vastaavatko patalappujutut sitä, mitä 90-vuotiaan Yleisradiomme EU-journalismilta odotamme?

 

MIKÄ MERKITYS tällä on? Hämäävä EU-uutisointi on osoittautunut oivaksi tavaksi suunnata huomio pois kotimaan ongelmista kohti Brysseliä. Tätä populistit käyttävät jo nyt hyväkseen.

Vastuun välttely on helppoa. Yksinkertaistava EU-uutisointi luo tunteen, asiat päätetään kaukana epämääräisessä “Brysselissä” oman ymmärryksen tuolla puolen. Tässä YLEn ainutlaatuinen tehtävä olisi tuottaa hyödyllistä ja oikeaa tietoa unionista suomeksi. Jo nyt monet syväluotaavat EU-jutut on haettava ulkomaisista lehdistä.

Lopulta asia kiteytyy haluamiimme painotuksiin ja arvostuksiimme. YLEn aluetoimitukset ovat pullollaan väkeä. Pelkästään Savossa Mikkelin ja Kuopion toimituksissa on yli 40 työntekijää. Entä Brysselissä? 2. Arvostammeko maakuntauutisoinnin vessajutut yli kansallisen intressin saada tasokasta analyysia Brysselistä?

Yleisradion tehtävä on tukea kansanvaltaa tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia. Nykyisellä EU-uutisoinnin tasolla on nähdäkseni mahdollista kyseenalaistaa tämän tavoitteen asiallinen täyttyminen.

Iso-Britanniassa uutisointi EU:sta kääntyi jo 1990-luvulla vinoutuneeseen suuntaan, kun Brexit-leirin johtohahmo, entinen toimittaja ja nykyinen ulkoministeri Boris Johnson vei Britannian EU-uutisoinnin absurdille tasolle luoden aivan omanlaisensa valheellisen ja yksinkertaistavan uutisoinnin tyylin.

Lopputulos on historiaa.

Kirjoittaja on Eurooppanuorten varapuheenjohtaja.