tenucomissio

Turun ja Tampereen Eurooppanuoret toteuttivat lokakuun lopulla yhteisen ulkomaanekskursion Euroopan sydämeen, Brysseliin. Ohjelmassa oli useita eri vierailukohteita Euroopan unionin toimielimiin sekä muihin Eurooppa-aiheisiin kohteisiin. Parlamentissa tapasimme kaksi meppiä ja komissiossa kaksi virkamiestä. Pääsimme vierailemaan myös kattojärjestömme JEF:n toimistolla.

Ekskursion tiivis paketti käynnistyi torstaina aktiivisen tenulaisen, Simo Ristolaisen, pitämällä Café Europa -aamiaisella, jossa saimme kuulla paljon käytännön asioita Brysselistä sekä kaupunkina että harjoittelupaikkana. Aamupalan jälkeen kiiruhdettiin tapaamaan brysseliläisiä JEF-kollegoita heidän toimistolleen, jossa meille esiteltiin JEF:n toimintaa yleisesti.

Parlamentissa pääsimme kuuntelemaan Liisa Jaakonsaaren ja Sirpa Pietikäisen näkemyksiä parlamentista päätöksentekoelimenä, MEPin päivärytmistä sekä ajankohtaisista puheenaiheista. Virkamies Mari Tuominen esitteli meille myös täysistuntosalin. Jaakonsaari tutustutti meidät parlamentin rakenteisiin muun muassa kertomalla europuolueista tarkemmin. Jaakonsaari nosti esille viime eurovaaleissa tapahtuneen suurten puolueiden kannatuksen laskun, jonka seurauksena pienemmät populistiset europuolueet nostivat kannatustaan. Hän totesi, että vaaleissa nykyään vähiten hävinnyt on voittaja. Jaakonsaaren puheenvuorossa ei myöskään unohdettu brexitiä.

Pietikäinen aloitti puheenvuoronsa EU:n historiakatsauksella ja muistutti meitä unionin perustamisen perimmäisestä syystä, rauhasta. Hän havainnollisti EU:n kehitystä kolmen eri aikakauden pohjalta: rauha, raha ja rakkaus. Ensimmäinen kausi perustui rauhan ja vakauden edistämiseen, jottei valtioilla olisi varaa sotia keskenään. Poliittiset näkemykset parhaasta mahdollisesta Euroopasta vaihtelevat kuitenkin niin paljon, että ihmisille ja kansalaisille on vaikea löytää yhteistä ja parasta linjaa. Toinen kausi, raha, kuvaa hyvin 2000-2010 -lukujen taitetta ja Pietikäinen puhuikin Euroopan talousunionin tulevaisuudesta. Lisäksi yhteinen turvallisuuspolitiikka ja puolustusyhteistyö Euroopan maiden välillä puhuttivat yleisöä. Kolmas aikakausi, rakkaus, on Pietikäisen mukaan unionin tämän hetkinen tilanne, jossa pitäisi valvoa kansalaisten hyvinvointia ja huolehtia jokaisen perusturvasta. Pietikäinen päätti puolentoista tunnin mittaisen tiiviin puheenvuoronsa siihen, että nuorten Eurooppa-aktiivien tapaaminen motivoi häntä eniten työssään.

Siirtyminen parlamentista komissioon ei käynyt täysin mutkitta, sillä Eurooppa-neuvoston huippukokous oli aiheuttanut Brysselissä muutamien katujen sulkemisen. Pääsimme kuitenkin perille määränpäähän, Jyrki Kataisen kabinetin konferenssihuoneeseen, jossa meidät ensimmäisenä vastaanotti Jean Claude Junckerin erityisneuvonantaja Aura Salla. Hän kertoi taustastaan politiikan parissa sekä työstään komissiossa. Sallalla oli paljon konkreettisia näkemyksiä ja vinkkejä EU-urasta haaveileville ja hän korosti verkostoitumisen sekä henkilösuhteiden tärkeyttä tässä työssä. Erityisesti kommunikoinnin tärkeys jäi Sallan puheenvuorosta hyvin mieleen, sillä EU:n tuomista mahdollisuuksista ja saavutuksista ei yleisesti tiedoteta tarpeeksi. Jyrki Kataisen erityisavustaja, Tatu Liimatainen, kertoi meille yleisesti kabinetista ja omasta työstään komissiossa luonnonvara-asioiden parissa. Liimataisen ja Sallan puheenvuorot erottuivat toisistaan virkamies- ja poliitikko -taustojen johdosta.

Hyvin nukutun yön jälkeen suunnistimme kohti European Action Service:a (EEAS). Ensimmäiseksi meille esittäytyi Michael Swann, jonka pääpointtina oli turvallisuuspolitiikan muutos viime vuosien aikana. Swannin mielestä EU:n täytyisi ottaa enemmän vastuuta yhteisestä turvallisuudesta ja luoda toimintamalli siitä, miten toimitaan, jos valtiot eivät tee mitään niiden ollessa uhattuna. Swannin mukaan myös sisäinen ja ulkoinen turvallisuus tulisi saattaa samaan keskusteluun. Puheenvuoron lopuksi Swann kannusti meitä hakemaan töihin EU:lle tai yleisesti juuri sinne, minne haluaa, kuitenkaan unohtamatta elää elämäämme. Toisena tapasimme David Tunneyn, joka taustoitti EEAS:n perustamista ja instituution historiaa: kenelle soitetaan, jos halutaan soittaa Eurooppaan? Viimeisenä tapasimme Petteri Vuorimäen, joka kertoi meille EU-Venäjä suhteista. Vuorimäki korosti länsimaiden halua tehdä yhteistyötä Venäjän kanssa huolimatta Kremlin ennustamattomasta politiikasta. Venäjän talouden supistuminen, infrastruktuurin kaatuminen sekä heikko demokratia ovat Vuorimäen mukaan merkkejä Venäjän kehityssuunnasta, joka aiheuttaa myös Suomelle paljon ajateltavaa ja kehitettävää.

EEAS:n jälkeen vuorossa oli vierailu Naton Suomen edustustoon, jota meille esitteli edustuston päällikön sijainen Pekka Kaihilahti. Hänen puheenvuorosa rakentui Suomen erityisedustuston esittelyyn, Naton rakenteeseen ja toimintaan sekä Naton ja Suomen suhteiden käsittelyyn. Kaihilahti korosti Naton olevan puolustusliitto ja turvallisuusjärjestö, vaikka Suomen mediassa käytetään usein nimitystä sotilasliitto. Kaihilahti pyrki puheenvuorollaan ratkaisemaan muitakin Natoon liittyviä myyttejä. Pohdimme lopuksi jopa sitä, voisiko Venäjästä tulla joskus Naton jäsenvaltio.

Vierailukohteissa tuli useasti esille se, miten paljon meidän nuorten aktiivisuus vaikuttaa Euroopan tulevaisuuteen. Monet EU-asiat jäävät kuitenkin nuorilta hämärän peittoon epäselvän viestinnän takia. Eurooppatietoisuudesta ei pitäisi tehdä monimutkaista mörköä, vaan perusasiat voitaisiin ujuttaa ihmisten arkipäivään, jolloin niistä ajan myötä tulisi ihmisille tuttuja. Brysselissä saimme iloksemme runsaasti informaatiota EU:n eri instituutioista ja päivän tapahtumat herättivät vilkasta keskustelua aina aamun pikkutunneille saakka; matka Euroopan keskukseen jätti varmasti meidän kaikkien sydämiin kipinän eurooppalaisesta vaikuttamisesta.

 

tenuparlamentti