Helsingin Sanomien haastattelemat ekonomistit arvioivat euron aiheuttaneen Suomelle enemmän haittaa kuin hyötyä. Asiantuntijoita kannattaa kuunnella. Heidän mukaansa euro on Suomelle ongelma, jos työmarkkinoita ei kyetä uudistamaan. Jos taas kyetään, yhteisvaluutan vaikutukset ovat positiiviset myös täällä. 

Teksti: Juho Mäki-Lohiluoma

Euro-keskustelussa perusteltua kritiikkiä on kerännyt erityisesti mahdollisuus niin sanottuihin epäsymmetrisiin häiriöihin, eli suhdannehäiriöiden epätasaiseen jakautumiseen jäsenmaiden välillä. Niitä syntyy, kun valtioiden kansantalouksien rakenteet ovat erilaiset, ja valuutta sama.

Suomessa viennin, erityisesti metsäteollisuuden, merkitys on suuri. Kun metsäteollisuuden maailmanmarkkinat sakkaavat ja hinnat laskevat, oma valuutta devalvoituisi, eli sen hinta laskisi. Se taas parantaisi suomalaisten tuotteiden kilpailukykyä ja kysyntää, kun tuotantokustannukset tippuisivat kilpailijamaiden alapuolelle. Yhteisvaluutan aikana tähän ei ole mahdollisuutta, vaan tuotantokustannuksia pitäisi laskea itse. Puhutaan sisäisestä devalvaatiosta, eli esimerkiksi palkkojen laskemisesta.

Kun palvelut muodostavat yhä suuremman osan viennistä, on juuri palkkakustannusten rooli keskeinen, kun talouden shokkeihin reagoidaan.

”Suomen suhdanteiden eriaikaisuus Keski-Euroopasta on ollut ennakoitua suurempaa. Ensin 2000-luvun alkuvuosina, kun Saksalla vielä meni aika heikosti, euro (jonka kurssiin Saksan vaikuttaa enemmän kuin Suomi) oli Suomen tarpeiden kannalta aliarvostettu. Sitten kuin Suomelle ilmaantui suhteessa muuhun Eurooppaan nähden erityisongelmia – Nokian romahdus, paperin viennin heikko kehitys ja Venäjän viennin romahdus – euro oli tarpeidemme kannalta liian vahva”, sanoo Palkansaajien tutkimuslaitoksen ennustepäällikkö Eero Lehto Helsingin Sanomille.

HS:n haastatteleman Handelsbankenin pääekonomisti Tiina Heleniuksen mukaan Suomi ei ole kyennyt sopeuttamaan talousjärjestelmäänsä eli esimerkiksi palkkojen muodostusta, työmarkkinoiden lainsäädäntöä sekä työllistymiseen ja yrittämisen kannustamista euro-olosuhteisiin sopivaksi, vaan jäänyt vanhan järjestelmänsä vangiksi.

Eurooppalaisen Suomen julkaisemassa Ajatuksia talous- ja rahaliiton tulevaisuudesta -kirjassa Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun professori Matti Pohjola taas kirjoittaa, että oma valuutta ei ole Ruotsin menestyksen selitys, eikä Suomen ongelmien syy, vaan niiden perässä pitää katsoa paljon syvemmälle talouden rakenteisiin. Pohjolan mukaan ne maat menestyvät, jotka osaavat hyödyntää talouden rakennemuutoksen taustalla olevia tekijöitä – valuuttakurssijärjestelmästä riippumatta.

”Ongelmat eivät ratkea eurosta eroamalla, vaan talouden rakennetta uudistamalla”, Pohjola kirjoittaa.

 

EURO jakaa ekonomistit kahteen leiriin sen mukaan, koetaanko yhteisvaluutta kokonaisvaikutukseltaan positiiviseksi vai negatiiviseksi asiaksi. Suurin osa jakaa euron vaikutukset finanssikriisiä edeltäneeseen aikaan, jolloin yhteisvaluutan hyödyt ylittivät haitat, ja finanssikriisin jälkeiseen aikaan, jolloin vaikutus on ollut päinvastainen.

Lähes kaikki ovat kuitenkin sitä mieltä, että oman valuutan tarjoamalle devalvoitumismahdollisuudelle on vaihtoehto: palkkajoustot. Käytännössä niillä tarkoitetaan sitä, että ulkoisen shokin kohdatessa taloutta palkat joustavat alaspäin, mikä taas laskee tuotantokustannuksia. Tapahtuu sisäinen devalvaatio, joka palauttaa vientikilpailukykyä, estää työttömyyttä ja pitää talouden rattaat pyörimässä.

”Menestyksellinen pitkäaikainen osallistuminen yhteisvaluutta-alueeseen vaatii työmarkkinoilta enemmän joustoa kuin mitä Suomen työmarkkinoilla on tällä hetkellä. Etenkin palkat pitäisi pystyä sopeutumaan muuttuneeseen tilanteeseen nopeasti”, arvioi Aktian pääekonomisti Heidi Schauman HS:lle.

Helsingin yliopiston taloustieteen professori Tapio Palokankaan mukaan Suomen työehtosopimusjärjestelmä olisi ehkä voinut rakentaa niin, että se olisi kokonaisuutena toiminut kuin joustava vaihtokurssi, eli reagoinut talouden ulkoisiin shokkeihin.

”Reaalipalkat olisivat nousseet positiivisen ja laskeneet negatiivien ulkoisen shokin vaikutuksesta. Tämä olisi kuitenkin vaatinut työmarkkinajärjestöiltä enemmän luovuutta ja keskinäistä luottamusta: mikään paikallinen sopiminen ei siihen yksin riitä”, Palokangas sanoo lehdelle.

Käytännössä vaikutus on samankaltainen kuin omalla valuutalla. Kun oman valuutan ostovoima putoaisi sen arvon alenemisen myötä, tapahtuisi Palokankaan mallissa sama, mutta työmarkkinoiden kautta.  

”Finanssikriisi yhdessä Suomen maakohtaisten takaiskujen kanssa on luonut tilanteen, missä oman rahapolitiikan menettäminen on ongelma. Kohtuuton sopeutuspaine kohdistuu vain työmarkkinoihin, koska maakohtaiset häiriöt eivät tunnu euron arvossa ja finanssipolitiikan liikkumavaraa ei ole rahaliiton budjettikurisääntöjen vuoksi”, sanoo Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Seija Ilmakunnas HS:lle.

Palkansaajien tutkimuslaitoksen rahoituksesta vastaavat suomalaiset ammattiliitot. Niille kuvattujen tai muunlaisten palkkajoustojen lisäämisen hyväksyminen on vaikeaa, sillä se tarkoittaisi talouden häiriötilanteissa palkkojen putoamista, vaikkakin väliaikaisesti. Mutta kuten sanottua, vaikutus olisi sama myös oman valuutan kanssa, vaikka se ei palkkakuitissa näkyisikään.

Yhteiskuntapoliittisesti kestävinä voi tuskin pitää myöskään hälyttäviä työttömyyslukuja, joihin työmarkkinoiden nykytilanne on johtanut.

 

FEDERALISTILLE euro on ekonomisteista poiketen myös poliittinen projekti. Yhteisvaluutan ajatuksena on, että sen myötä alemman elintason EU-maat pääsevät kuromaan elintasokuilua kiinni, ja laaja markkina-alue ja talousyhteistyö takaavat unionin yhtenäisyyttä myös tulevaisuudessa. Sisämarkkinoilla se karsii transaktiokustannuksia ja helpottaa aidon eurooppalaisen markkina-alueen syntymistä.

Suomalaisen federalistin näkökulmasta euro kuitenkin vaatii tosiasioiden tunnustamista. Kaikkea ei voi saada. Työmarkkinoiden uudistamista on joko tuettava, tai omaa ajattelua eurosta (ja sitä myöten koko eurooppalaisesta projektista) rukattava uusiksi.

Jos asiantuntijoita on tapana kuunnella ja populistien post-fact-maailmankuvaa haukkua, ei työmarkkinauudistuksille tai yhteisvaluutasta luopumiselle aidosti ole vaihtoehtoja. Kun taloudessa menee huonosti ja tuotantokustannukset nousevat liian korkeiksi, niiden täytyy tavalla tai toisella laskea, tai tuloksena on korkeaa työttömyyttä ja elintason laskua. Sitä tuskin kukaan toivoo.

Toistaiseksi Suomen kyky toteuttaa työmarkkinajoustoja, kerätä hyvinä aikoina riittäviä budjettiylijäämiä ja tehdä korjausliikkeitä kriisin aikana on osoittautunut heikoksi. Kun työmarkkinoiden ongelmista on jankattu kohta vuosia ilman riittäviä reaktioita, alkaa keskustelu nyt valua kohti euroa, joka joutuu halvaantuneiden työmarkkinoidemme sijaiskärsijäksi.

Taloustieteilijöiden euro-kritiikin kärki on se, että työmarkkinoita ei uudisteta, vaikka se yhteisvaluutan myötä olisi välttämätöntä. Jos eurosta halutaan pitää kiinni ja Euroopan yhtenäisyyttä edistää, kannattaa kritiikki ottaa vakavasti.

 

MITEN SIIS on, kanssafederalistit? Tuetaanko yhdessä työmarkkinauudistuksia, vai siirrytäänkö populistien perässä totuudenjälkeiseen maailmaan?

 

Kirjoittaja on Eurooppanuorten viestintävastaava ja liittohallituksen jäsen.

 

Lähteet:

Ekonomistit HS:n laajassa kyselyssä: Euro on epäonnistunut, haitat Suomelle hyötyjä suuremmat, Helsingin Sanomat, 30.12.2016

Pohjola, Matti (2016), Euro ei ole Suomen talousongelmien syy, Eurooppalainen Suomi ry