Teksti: Tuomas Tikkanen, Eurooppanuorten puheenjohtaja

Komission puheenjohtaja Jean-Claude Junckerin kaudesta povattiin katastrofia. Brexit-äänestys tulossa, eurokriisi jylläämässä ja populistipuolueet nousemassa ympäri Eurooppaa. Hänestä oli tulossa potentiaalisesti uppoavan laivan kapteeni.

Nyt Kreikka on elpymässä, maahanmuuttotilanne on hallinnassa, Brexit-neuvottelut kontrollissa ja EU27 ovat ainakin toistaiseksi yhdentyneitä. Euroalueen talous on kasvanut jo pidemmän aikaa vakaasti. Työttömyys on vähentynyt. Puolustusyhteistyö on jatkanut yhdentymistään. Toki uusiakin haasteita on syntynyt, kuten tilanne Puolassa ja Unkarissa.

Ylipäätään selviytymistä muutaman vuoden takaisesta kriisitilanteesta voidaan pitää menestyksenä. Mitä EU-komissio siis odottaa vuodelta 2018 – ja sen jälkeen? Juncker piti tänään State Of The Union puheensa. Seuraavassa käydään läpi puheen pääkohtia ja arvioidaan niiden taustoja ja vaikutuksia.

Juncker aloitti positiivisilla uutisilla

EU:n talous kasvaa viidettä vuotta putkeen, ja kasvu on ollut nopeampaa kuin USA:ssa viimeisen kahden vuoden aikana. Euroalue kasvaa 2,2% vuosivauhtia. Työttömyys on alhaisinta yhdeksään vuoteen. Euroopan purjeissa on uutta tuulta. Siksi nyt on oikea hetki rakentaa yhtenäisempi, vahvempi ja demokraattisempi Eurooppa.

Maaliskuussa EU-komissio julkaisi 5 tulevaisuusskenaariota siitä, mitä EU tulee olemaan vuonna 2025.

Nyt Junckerin oli aika esitellä johtopäätöksiä ja suuntaviivoja eteenpäin. Juncker nosti esiin oman näkemyksensä, skenaarion numero kuusi. Tätä hän taustoitti ensin Euroopan arvoilla, jotka tekevät EU:sta laajemman kuin vain yhteismarkkinat tai euro. Euroopan arvot pohjattiin kolmeen perusperiaatteeseen: vapaus, tasa-arvo ja oikeusvaltioperiaate.

Eurooppa on vapauden unioni: vapautta diktatuurista ja ylivallasta, vapautta puhua vapaasti. Eurooppa on tasa-arvon unioni: tasa-arvoa ihmisten, mutta myös jäsenvaltioiden välillä.

Samassa yhteydessä Juncker nosti esille, kuinka surkeaa on, että vuonna 2017 lapset kuolevat Romaniassa ja Italiassa tauteihin, joiden piti jo kadota. Hän viittasi maihin palanneeseen tuhkarokkoon.

Oikeusvaltioperiaatteen osalta peräänkuulutettiin EU:n perussopimusten kunnioitusta. EU-jäsenyys tarkoittaa Junckerin mukaan EU:n tuomioistuimen päätösten kunnioittamista. Tämä oli selvä piikki Puolalle. Toisaalta Puolan parjaaminen ei välttämättä ole hyvä ajatus, ainakaan jos puheessa on tarkoitus korostaa sisäistä yhtenäisyyttä.

Perussopimusten uudistamista tuskin tullaan myöskään näkemään. Juncker totesi, että ihmiset eivät odota uusia perussopimuksia tai instituutioita. Häntä kiinnostaa instituutioiden uudistus, jos se antaa tehokkaamman unionin. Nyt ei keskitytä perussopimusten uudistamiseen.

Talous porskuttaa, rahaliitto uudistuu ja toivottaa kaikki tervetulleeksi

Juncker ehdottaa vapaakauppaneuvotteluiden avaamista Australian ja Uuden-Seelannin kanssa ja pyrkii saamaan neuvottelut päätökseen kunnianhimoisesti jo vuonna 2019. Maat ovat verrattain pieniä, eikä niillä korvata TTIP-sopimuksen kaatumista, mutta onnistuminen olisi askel oikeaan suuntaan ja osoitus tahtotilasta Japanin sopimuksen ohella. Juncker korostaa kaupankäynnin merkitystä: kaupankäynti tarkoittaa työpaikkoja ja mahdollisuuksia isoille ja pienille EU-yrityksille.

Lisäksi Juncker ehdotti uutta viitekehystä EU:n ulkopuolisten investointien seulonnalle etenkin strategisten omistusten, kuten puolustus- ja energiateollisuuden tapauksessa. Ulkomaisten yritysostojen ja investointien näille aloille on tapahduttava tarkkailusti ja avoimesti. Viime aikoina onkin poristu mm. Kiinan aggressiivisista korkean teknologian yritysten ostoista Euroopassa. Tästä Ranskan presidentti Emmanuel Macron ehtikin jo kiitellä Junckeria. Tällainen tietynlainen “eurooppalainen protektionismi” on ollut Macronin keskeisiä kampanjapuheita.

Varsinainen pihvi liittyi rahaliittoon. Juncker houkutteli EU-maita liittymään euroon ja pankkiunioniin yhteisten sääntöjen takaamiseksi ja teki sarjan ehdotuksia rahaliiton ja euron kehittämiseksi.

1) Nykyään hallitusten välinen Euroopan vakausmekanismi EVM muutettaisiin European Monetary Fundiksi, joka kiinnitettäisiin vahvasti EU:hun. “Eurooppalainen valuuttarahasto” olisi kilpailija ja partneri IMF:lle, loiventaisi finanssihäiriöitä ja tarjoaisi tukea rahoitusvaikeuksiin joutuneille euromaille. Käytännössä se saisi oikeudet monitoroida ongelmissa olevien euromaiden valtiontalouksia. Todellista fiskaali-integraatiota tämäkään vaihtoehto ei tuo.

2) Tulossa olisi EU:n talous- ja finanssiministeri, joka tukee tarvittavia rakenteellisia uudistuksia jäsenmaissa. Hän koordinoisi myös EU:n rahoitusinstrumentteja. Ministeristä ei kuitenkaan luotaisi uutta positioita, vaan tittelin voisi ottaa haltuunsa talousasioista vastaava komissaari, joka olisi myös vastuullinen Euroopan parlamentille.

3) Uusi instrumentti, joka auttaisi ei-euromaita siirtymään euroon ja täyttämään jäsenyyskriteerit.

4) Euroalueen omaa budjettia ei tule, eikä euroalueen parlamenttia. Oma eurobudjetti EU-budjetin sisällä riittää. Tässä hän torjui ajatuksen monivauhtisesta Euroopasta, mistä Macron on puhunut. Nämä kaksi ajatusta voivat joutua törmäyskurssille.

Ehdotukset sekä EU-maiden houkuttelu mukaan yhteiseen valuuttaan ovat vastalause eritahtiselle integraatiolle. Junckerin visiossa Eurooppa liikkuu yhdessä tahdissa eteenpäin.

Nopeampaa ja helpompaa päättämistä sisämarkkinakysymyksissä korostettiin. Se tarkoittaa siirtymistä nykyistä enemmän määräenemmistöpäätöksiin, joka tarkoittaa että 55% jäsenvaltioista ja 65% EU:n väestöstä on oltava puoltamassa päätöstä. Sama koskee myös sosiaali- ja verotuskysymyksiä.

Sosiaalinen ulottuvuus sai huomiota

EU:n vähemmälle huomiolle jäänyttä sosiaalista puolta nostettiin puheessa esille, tosin ei niin paljon kuin olisi etukäteen voinut kuvitella. Juncker nosti esille työntekijöiden oikeudet ja toimivat työmarkkinat yhteismarkkinoilla. Junckerin mukaan on absurdia, että pankeilla on olemassa tarkka valvonta, mutta työntekijöiden oikeuksilla ei.

1) Juncker ehdotti perustettavaksi uutta “Labor Standards Agencya”, joka ylläpitäisi työntekijöiden oikeuksia EU:n yhteismarkkina-alueella.

2) Sosiaalisen hajautumisen estämiseksi jäsenmaiden tulisi löytää sopu EU:n sosiaalisten oikeuksien pilarista mahdollisimman nopeasti.

3) Kansallisten sosiaalijärjestelmien ohella Junckerin mielestä tulisi työskennellä European Social Standards Unionin puolesta, jotta löytyisi yhteinen käsitys siitä, mikä on reilua.

Se, mihin nämä toimenpiteet käytännössä johtavat, on vielä epävarmaa. Monet toimijat ovat pitkään peräänkuuluttaneet EU:lle enemmän sosiaalista vastuuta ja valtuuksia nykyisten talous- ja markkinapainotusten vastapainoksi. Samaten monet pelkäävät sen avaavan pandoran lippaan, joka johtaa jäsenmaiden omien sosiaaliturvajärjestelmien korvautumiseen yhdellä ylikansallisella järjestelmällä.

Puhe ilmastopolitiikasta on mahtipontista, mutta lyhyttä

Juncker nosti esille ilmastonmuutoksen torjunnan tärkeyden, ja teki Macronit lausahduksessaan: “Europe will make our planet great again.” Toimenpiteenä komissio tulee esittelemään EU:n päästövähennystoimet kuljetussektorilla pian. Tässä puheen ilmastoanti pitkälti olikin.

Turvallisuudesta avauksia

1) Kyberturvallisuuden osalta ehdotettiin perustettavaksi uutta “European Cyber Security Agencya” vastaamaan kyberpuolustukseen. Kyberhyökkäykset ovat Junckerin mukaan vaarallisempia demokratian ja talouden vakaudelle kuin aseet ja tankit.

2) Lisäksi Juncker sanoi kannattavansa “European Intelligence Unit” -viraston perustamista, jota kutsutaan myös lempinimellä “European FBI.” Ideaa on kannatettu laajalti, sillä se mahdollistaisi tiedon jakamisen kansallisten viranomaisten välillä nykyistä tehokkaammin.

3) Pysyvä yhteistyö puolustuspuolella etenee. Juncker linjasi, että vuoteen 2025 mennessä EU:lla on oltava yhteinen puolustusunioni, ja totesi myös NATOn haluavan sitä Euroopalle.

Kohti yhteistä ulkopolitiikkaa?

EU tarvitsee enemmän vaikutusvaltaa maailmassa ja ulkopolitiikassa, paalutti Juncker. Ulkopoliittisissa asioissa hän ehdotti siirtymistä määräenemmistöpäätöksiin nykyisen yksimielisyyden sijaan. Tämä olisi mahdollista nykyisten sopimusten puitteissa, jos kaikki jäsenmaat hyväksyvät sen. Tässä hän voi joutua törmäyskurssille Berliinin kanssa. Angela Merkel on todennut, että yksimielisyyspäätöksiä EU:n ulkopolitiikassa ei ole syytä muuttaa.

Uusien jäsenmaiden osalta Juncker keskittyi Länsi-Balkaniin. Tulevaisuudessa alue tulee lähentymään Eurooppaa, jos kriteerit täytetään. Strategiaa Serbian ja Montenegron EU-lähentymisestä voimme odottaa ensi vuoden helmikuussa.

Turkille sanottiin “ei”

Oikeusvaltion kunnioittamattomuus sulkee Turkilta ulos EU-jäsenyyden nähtävissä olevassa tulevaisuudessa. Tämän Juncker paalutti selvää ja kovaa. Hän peräänkuulutti toimittajien vapauttamista ja ihmisoikeuksien kunnioittamista, ja sanoi EU:n ojentavansa kätensä Turkin kansalle ja niille, jotka kunnioittavat yhteisiä arvoja.

Kova kanta Turkkia kohtaan oli jossain määrin odotettavissa Merkelin viimeaikaisten puheiden myötä.

Vahvemmille rajoille, solidaarisuudelle ja lailliselle maahanmuutolle “kyllä”

Maahanmuuton osalta korostettiin solidaarisuutta, ja toisaalta vahvaa rajavalvontaa. Yhteiset rajat kulkevat käsi kädessä yhteisen suojautumisen kanssa. Rajojen tehokkaampi suojaaminen edellyttää Junckerin mukaan Romanian ja Bulgarian ottamista sisään Schengenin sopimukseen.

Lähi-itää ja Pohjois-Afrikkaa maantieteellisesti lähinnä olevia valtioita ei voi myöskään jättää yksin. Aplodit raikuivat salissa äänekkäästi, kun Juncker kiitti Italiaa “Euroopan kunnian pelastamisesta Välimerellä.”

Junckerin mukaan Euroopasta ei pidä tehdä linnaketta, vaan meidän on muistettava humanismin arvomme jotta Eurooppa tulee jatkamaan solidaarisuuden maahanosana, josta vainoa pakenevat voivat löytää turvaa. Kokonaisuudessaan EU on osoittanut solidaarisuutta, vaikka kaikki jäsenvaltiot eivät olekaan olleet talkoissa mukana. Solidaarisuuden lisäksi maahanmuutolle löydettiin Eurooppaa yhdistävä teema: maanosa vanhenee.

Komissio pyrkii pitämään näppinsä erossa saunapalveista

Komissio haluaa (jälleen kerran) keskittyä suuriin linjoihin, ja pysyy poissa pienemmistä. Tämäkin on EU-slangin perinteisiä mantroja. Junckerilla on tässä tosin meriittejä: nykyinen komissio on vähentänyt vuotuisten aloitteidensa määrää sadasta 25:een.

Nyt Juncker ehdotti uuden työryhmän (Subsidiarity and Proportionality Task Force) perustamista, jota johtaa komission varapuheenjohtaja Frans Timmermans. Ryhmä nimettiinkin “Timmermans Task Forceksi.” Jäsenet koottaisiin europarlamentista ja kansallisista parlamenteista. Työryhmän tavoitteena on vähentää regulaatiota, ja etsiä politiikkasektorit, joissa EU:n toiminta tuottaa lisäarvoa ja ne, joissa EU:ta ei tarvita.

Eurovaalit lähestyvät – ja se kuului puheesta

Juncker peräänkuulutti aikaisempaa valmistautumista eurovaaleihin kuin edellisellä kerralla vuonna 2014. Suomessa eurovaalit jäänevät komission ponnisteluista huolimatta silti todennäköisesti eduskuntavaalien jalkoihin, jotka järjestetään samana keväänä juuri ennen eurovaaleja.

Juncker antoi ensi kertaa julkisesti tukensa ylikansallisille eurovaalilistoille. Tässä kohdin liberaaliryhmä ALDEa johtava Guy Verhofstadt näytti salissa varsin iloisesti yllättyneeltä.

Juncker korosti lisää demokratiaa EU-päätöksentekoon, mutta toimenpiteet tässä jäivät kysymysmerkeiksi. ”Lisää demokratiaa” on yksi EU-politiikan vakiolauseita, mutta harva on siihen keksinyt toimivia ratkaisuja. Edellisissä vaaleissa hyväksi todettu kärkiehdokas-järjestely (Spitzenkandidat) jatkuu. Tilanne on suomalaisittain erityisen mielenkiintoinen, sillä EPP-puolueen osalta tulevien eurovaalien kärkiehdokkaaksi on spekuloitu myös Jyrki Kataista.

Samalla Juncker heitti ilmoille ajatuksen yhdestä näkyvästä EU-johtajasta todeten, että EU:ta voisi olla helpompaa ymmärtää, jos laivaa ohjaisi julkisesti vain yksi kapteeni. Tässä hän tarkoitti komission ja EU-neuvoston puheenjohtajien, eli Junckerin itsensä ja Donald Tuskin tehtävien yhdistämistä. Yksi henkilö komission ja EU-neuvoston puheenjohtajana olisi teknisesti perussopimusten puitteissa mahdollista. Tällä hetkellä EU-neuvoston puheenjohtaja ei saa olla kansallisissa viroissa, mutta näiden kahden yhdistäminen ei olisi mahdoton ajatus. Ehdotus on saanut osakseen sekä hyväksyntää että kritiikkiä. Puoltajien mukaan tämä selkeyttäisi EU:n johtajuutta, kritiikin mukaan sekoittaisi vastuita ja rooleja EU:n ja jäsenvaltioiden välillä.

Mitä jäi käteen?

Juncker aloitti vuotuiset “State Of The Union” -puheensa vuonna 2014. Tämän vuoden puheensa hän yhdisti englannista, ranskasta ja saksasta. Juncker aloitti englannilla puhuessaan menneisyydestä ja nykyisyydestä, ja siirtyi ranskaan ja saksaan jatkaessaan tulevaisuudesta. Piilovestiä briteille?

Puhe oli kohtelias, mahtipontinen ja tulevaisuuteen luotaava. Sisäisille häiriköille –Unkarille ja Puolalle – ei annettu aikaisempiin puheisiin verrattuna juurikaan huomiota yhtä Puolalle suunnattua viestiä lukuunottamatta. Puheessaan Juncker onnistui käsittelemään EU:n taloudellisen kasvun ja yhtenäisyyden nousun viime vuoden Brexitin ja populismin jälkeen, tarjoamaan ehdotuksia puolustusyhteistyölle, kaupankäynnille ja talouspolitiikalle sekä ylittämään Itä- ja Länsi-Euroopan välistä raja-aitaa yhteen puhuttelemalla laajasti koko unionia. Eritahtiselle integraatiolle sanottiin “ei kiitos.” Nyt jäämme odottelemaan toimenpiteitä. Vuonna 2019 vaalien jälkeisenä aamuna näemme, mikä on muuttunut.

 

Kuva: Euroopan parlamentti