Minulla oli ajattelun täytteinen päivä. Ensin kurssikirja Euroopan Unionista, sitten Tiedekulman paneelikeskustelu talouspolitiikan keinoista ympäristökriisiä vastaan ja lopuksi tämän vuoden elokuva Tottumiskysymys. Nyt ratikassa kirjoitan tätä hakemusta tapani mukaan en yhtään liian aikaisin, mutta en myöskään myöhässä.

Olen Silja, 24-vuotias Brexit-pakolainen Lontoosta. Valmistuin näyttelijäksi tänä kesänä, mutta neljän vuoden taiteilijakuplan poksahtaessa ja brexitmitävituuatäällätapahtuu-fiilisten jälkeen pakkasin laukkuni ja palasin kaamoksen keskelle unelmanani päästä vaikuttamaan, oppimaan politiikasta ja parantamaan maailmaa. Olen ehtinyt parissa kuukaudessa aloittaa järjestötoiminnan kulttuurin ja maahanmuuttajien parissa, pyöriä elokuvapiireissä, työskennellä baristana ja kampanjoida tieni Helsingin Vihreiden Nuorten hallitukseen, joille lupasin keittää parhaat kokouskahvit. Sama pätee teihin.

Haluan Eurooppanuorten hallitukseen, koska ranskalainen ystäväni kärsii kaamoksesta, byrokratiasta ja rasismista Helsingissä. Järjestömme tekee hienoa työtä, mutta uskon, että moni mahdollinen jäsen on tavoittamatta. Euroopan Unioni herättää tunteita ja mielipiteitä, vaikka monella ei ole tietoa siitä mitä siellä tapahtuu. Seuraan Heidi Hautalan mitämeppiäänesti-tiliä ja on kumma, ettei muita helposti lähestyttäviä tiedonlähteitä ole. Eurooppanuorten Youtube-kanavalla oli viime viikolla julkaistu pari todella lupaavaa videota ja tarvitsemme niitä lisää. Uskon omaavani entisenä maahanmuuttajana perspektiiviä, josta on hyötyä hallitustyössä ja ihmisten tavoittamisessa. Näyttelijänä ja lupaavana koomikkona hallitsen myös hyvät sosiaaliset ja esiintymistaidot. Kiinnostusta ja taitoa tapahtumien kehittämiseen, mediasisällön tuottamiseen ja karismaattiseen tiedottamiseen löytyy. Yli rajat ylittävä yhteistyö kiinnostaa myös. Ennen kaikkea minulla on motivaatiota ja energiaa kehittää ja tukea järjestömme toimintaa. Ainakin hyvän kahvin voimalla.

Tavataan Tampereella, minun pysäkkini on tässä.