Koti Aluejärjestöt Jyväskylä

Jyväskylän Eurooppanuoret ry piti sääntömääräisen syyskokouksensa torstaina 11.11. Syyskokousta ennen pidettiin seminaari ”Kohti unionin yhteistä sosiaaliturvaa?”, jonka asiantuntijapuhujana luennoimassa oli yhteiskuntapolitiikan professori Matti Kari.

Kokouksessa valittiin vuoden 2011 puheenjohtajaksi Moona Kuukka, joka on toiminut vuonna 2010 hallituksen taloudenhoitajana. Muiksi tulevan vuoden hallituksen jäseniksi valittiin Sanna Nikkanen, Suvi Lemetyinen, Nina Koskinen, Perttu Saraniva, Riikka Jauhiainen, Janne Weander ja Kati Rannanpiha.

EU:lla ja sen kansalaisilla on mielenkiintoinen viha-rakkaussuhde itäiseen naapurisuurvaltaamme Venäjään. Toisaalta Venäjä nähdään eräänlaisena mahdollisuuksien maana – EU käykin paljon kauppaa Venäjän kanssa ja Venäjälle EU on kauppakumppanina erityisen tärkeä. EU:n piirissä toivotaan, että Venäjällä tapahtuisi demokratian läpimurto. Uskaliaimmat puhuvat jopa Venäjän liittämisestä Euroopan Unioniin sitten, kun se täyttäisi EU-jäsenyyden vaatimat kriteerit.

Toisaalta Venäjän ja EU:n välisiä suhteita on kuitenkin viimeaikoina hiertänyt muun muassa talvinen Venäjän ja Ukrainan välinen kaasukriisi ja Venäjän-Georgian sota. Yhteistä molemmissa tapahtumissa on se, että ne koskettivat kumpikin läheisesti EU:ta ja se, että kummankin aikana EU pyrki varsin aktiivisesti vaikuttamaan Venäjän toimintaan retorisin keinoin. Ongelmana molempien kriisien aikana kuitenkin oli, että varsinainen vuoropuhelu Venäjän ja EU:n välillä oli kovin vähäistä.

Jos ajatellaan esimerkiksi kaasukriisiä, voidaan hyvin todeta, että se ei ollut kummallekaan osapuolelle taloudellisesti eikä muutenkaan hyvä tilanne. Venäläinen kaasuyhtiö Gazprom teki huomattavat tappiot ja toisaalta valtaosalta Euroopan maista jäi kaasut saamatta. Tämä ei kaasun vastaanottajienkaan kannalta ihan mitätön asia ollut, sillä Venäjä toimittaa merkittävän osan Eurooppaan tulevasta kaasusta. Kaasuntoimitusten katkeamisilla oli suorat vaikutukset niin kotitalouksiin kuin teollisuuteenkin Euroopassa. Toisaalta Venäjä ja Ukraina menettivät uskottavuuttaan kauppakumppaneina.

Perjantaina 6.2. Jose Manuel Barroson johtama valtuuskunta kävikin Moskovassa keskustelemassa Venäjän valtionpäämiesten kanssa EU:n ja Venäjän välisistä suhteista ja siitä, kuinka tulevaisuudessa esimerkiksi kaasukriisin kaltaisilta molempien osapuolien toimintaa vaikeuttavilta ongelmilta vältyttäisiin. On erityisen tärkeää, että juuri tämänkaltaista yhteydenpitoa lisätään ja pidetään aktiivisesti yllä. Aktiivisella vuoropuhelulla ja yhteistyöllä Euroopan Unioni ja Venäjä voisivat saavuttaa tilanteen, jossa pystyttäisiin ennakoimaan kriisit huomattavasti nykyistä tehokkaammin ja näin voitaisiin ruveta vastatoimiin jo ennen niiden laukeamista. Yhteistyö olisi kummallekin osapuolelle myös taloudellisesti kannattavaa, sillä näin voimavaroja pystyttäisiin yhdistelemään ja kohdistamaan tehokkaammin yhteisten etujen ajamiseen. Yhteistyö olisi tärkeää myös koko ajan voimistuvaa talouden taantuman hoitoa ajatellen. Molempien osapuolten olisi nyt kyettävä aikuismaiseen vuoropuheluun, jossa asioista puhuttaisiin niiden oikeilla nimillä.

Kirjoittaja on Jyväskylän Eurooppanuoret ry:n puheenjohtaja ja Eurooppanuoret ry:n hallituksen jäsen.

Eräänä päivänä lähdin Euroopasta Eurooppaan. Lentokentällä ajattelin, että ne Kiinaan matkaavat vasta kauas matkaavatkin. Minun lentoni oli ”EU:n sisäinen”. Pieni henkinen askel.

Perillä sain kuulla, että Suomi on ”maailmanlopun laidalla”, sillä olihan jo maan nimi ”Finlandia” (fin = loppu). Oli vaikea päättää, mitä tästä ajatella. En voinut kiistää, etteikö jäätynyt meri Helsingin edustalla olisi eksoottinen näky. En voinut kiistää, etteikö Suomi olisi sieltä päin katsottuna aivan vastakkaisessa kartankulmassa. Päätin kuitenkin, ettei elämä maailmanlopun kansalaisena voinut kovin paha juttu olla.

Mitä sitten maailmanlopun kansalainen näki matkallaan Euroopasta Eurooppaan? Katsoin tv:stä Gran Hermanoa (Big Brother) ja ihmettelin BB-talon outoa sisustusta. Kävin katsomassa Picasson Guernicaa ja tunsin lievää kateutta pienten koululaisten ryhmää kohtaan, joille tämä retki oli varmasti vain yksi monista tulevista Picassoja pursuavaan taidemuseoon. Kävin Atochan juna-aseman pommi-iskujen uhrien muistomerkillä ja tunsin, kuinka myös minun maailmankuvaani on satutettu. Radiossa soi Rasmus ja suurilla sunnuntaisilla katumarkkinoilla myytiin Apulannan bändipaitoja. Jälkimmäistä ihmettelin, ensimmäistä en. Merkkejä maailmanlopun maasta.

Seuraavalla viikolla palattuani Jyväskylään, sovin Pietarissa opiskelevan ystäväni kanssa, miten tapaisimme seuraavana päivänä Lappeenrannassa. Hämmästyin jälleen kerran tajutessani, että matkani Jyväskylästä kestäisi saman verran kuin ystäväni, vaikka hän ylittäisi matkallaan EU:n ulkorajan. Mikä mielikuvan luoma harhakuva. Mikä suuri henkinen askel.

Me maailmanlopun kansalaiset näkisimme siis huomenna Euroopassa.

Kirjoittaja on Eurooppanuoret ry:n ja Jyväskylän Eurooppanuoret ry:n hallituksen jäsen.

KUVA

Seuraa meitä

909FaniaTykkää
1,190SeuraajaaSeuraa