Hallituksen muodostaminen on otsikossa päivittäin, ja tuleva hallitus tulee määräämään myös Suomen EU-suhteiden suunnan. Näin Eurooppa-päivän aikaan me Turun Eurooppanuorissa haluaisimme antaa hallitusneuvottelijoille muutaman ohjenuoran, jotka heidän olisi hyvä huomioida tulevassa EU-politiikassaan.
1. Vain yhtenäisellä viestillä selviämme valheiden maailmassa
Euroopan unionia on viime vuosina vaivannut sisäinen riitely ja yhteisymmärryksen puuttuminen. Unkarin pääministeri Viktor Orbán on ollut yksi kärkkäimmistä unionia kritisoineista Euroopan päämiehistä, mutta Euroopan vastainen retoriikka on nostanut päätään ympäri Eurooppaa. Tämä on antanut unionia vastustaville toimijoille tilaa ja kannattajakuntaa Euroopan sisällä. Esimerkiksi Venäjä on käyttänyt tilaisuuden hyväkseen ja lisännyt eurokriittisten toimijoiden kuuluvuutta ja näkyvyyttä muun muassa rahoittamalla suoraan oikeistopopulistista puolueita Euroopassa.
Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan toimi pienenä käännekohtana, sillä sen myötä unioni löysi taas oman yhteisen äänensä vastustaessaan Venäjän toimia. Kuitenkin pelkona on, että yhteistyötä riittää vain yhdelle osa-alueelle, sillä eurokriittiset toimijat eivät suinkaan ole kadonneet Euroopasta. Tehokkain keino vastata Venäjän ja muiden ulkopuolisten toimijoiden disinformaatiovaikuttamiseen, on oman viestin vahvistaminen, eikä niinkään valheisiin tarttuminen. Ukraina on toiminut tästä sodan aikana erinomaisena esimerkkinä. Ukraina ei ole hukannut aikaa Venäjän esittämien valheiden korjaamiseen, vaan keskittynyt oman, yhtenäisen ja vahvan viestin välittämiseen. Euroopan unionin ja kaikkien sen jäsenmaiden olisi syytä ottaa tästä mallia. Jokaisella jäsenmaalla tulisi olla yhtenäinen ja selkeä viesti siitä, mitä Eurooppa-politiikalta halutaan, mikä myös heijastuisi suoraan unionin linjaan. Kun viesti on yhtenäinen, ei ulkopuolisille toimijoille jää tilaa levittää toisenlaisia näkökulmia ja valheita.
2. Vastuuta ei voi pakoilla syyttämällä EU:ta
Suomessakin ilmenevässä populistisessa retoriikassa keskeinen ajatus on luoda vastakkainasettelu me- ja he- ryhmien välille. Tämä on näkynyt muun muassa eliitin ja kansan välille luodussa jaossa, jossa eliittiä eli poliitikkoja on syytetty kaikista yhteiskunnan epäkohdista. Tätä kutsutaan syntipukki-retoriikaksi, sillä syyllisyys sysätään tietyn ryhmän hartioille ja näin vapautetaan puhujan edustama ryhmä syyllisyydestä. Eurokriittisen populismin nostaessa päätään on vastakkainasettelu toisenlainen: Suomi vastaan Euroopan unioni.
Euroopan unionia syytetään järjettömistä asetuksista ja byrokratiasta, joiden takia suomalaiset joutuvat kärsimään. Kerta toisensa jälkeen EU:ta kohti osoitetaan syyttävä sormi, jopa kun todellinen syy löytyy muualta. Usein puhutaan EU:n joustamattomasta byrokraattikoneistosta näkemättä, että myös suomalaisilla on kyky vaikuttaa lakien, asetusten ja direktiivien sisältöön. On tärkeää, että tuleva hallitus tunnistaa milloin on aidosti kyse unionin tason epäkohdista ja milloin on syytä ottaa vastuu omista päätöksistään. Tulevan hallituksen tulisi muistaa, että vaikka EU:ta kohtaan saa ja kuuluukin olla kriittinen, ei sitä voi syyttää omista virheistä.
3. Näköalattomuus EU:n potentiaaliin rajoittaa myös Suomen mahdollisuuksia
EU:n on sanottu olevan “taloudellinen jätti, poliittinen kääpiö ja sotilaallinen mato”. Tällä kuvataan EU:n toimivaltaa eri ulottuvuuksilla. Tulevan hallituksen tulisi kuitenkin hyödyntää EU:ta kaikessa sen potentiaalissa, eikä nähdä sitä vain taloudellisena työkaluna. Jos tuleva hallitus sitoo itsensä näkemykseen EU:sta pelkästään taloudellisena toimijana, tulee EU myös tällaisena pysymään. EU:n poliittisen yhteistyön kautta on mahdollista muodostaa esimerkiksi yhtenäisiä ilmastotoimia tai vastata yhdessä humanitaarisiin kriiseihin kuten pandemioihin. EU:n kautta on mahdollista tuottaa vahvaa yhtenäistä viestiä ja luoda agendaa, joka aidosti parantaa myös Suomen mahdollisuuksia olla globaali toimija. Näköalattomuus Euroopan unionin tarjoamista tulevista mahdollisuuksista tekee hallituksesta näköalattoman myös sen suhteen, miten Suomi voisi unionin potentiaalista hyötyä.
4. Jos haluaa valittaa ongelmista, olisi parasta tarjota myös ratkaisuja
EU:ta on ehdottomasti voitava myös kritisoida, sillä mitään ihmisten luomaa järjestelmää ei voida pitää täydellisenä. Kritisoiminen onkin tärkeä askel kohti muutosta, sillä sen avulla huomataan, mitkä ovat järjestelmän todellisia ongelmakohtia. Tällä hetkellä kritisoijat eivät kuitenkaan ole valmiita parantamaan huomaamiaan ongelmia, vaan kritisoivat pelkästä kritisoimisen halusta. EU:n järjestelmää voi kuitenkin tosi asiassa muuttaa, mutta siihen ei riitä pelkkä valitus vain on ryhdyttävä oikeisiin toimiin. Yksi EU:n päätöksenteon ongelmista on yksimielisyysperiaate, joka antaa yhdelle pokkuroivalle maalle tilaisuuden kaataa useita päätöksiä. Konkreettinen keino moniin EU:n päätöksentekoon ja byrokratiaan liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi olisi perussopimusten avaaminen, mikä mahdollistaisi järjestelmästä johtuvien haasteiden korjaamisen, esimerkiksi yksimielisyysperiaatteen purkamisen. Tulevan hallituksen onkin siis hyvä muistaa, että mikäli EU:ta haluaa kritisoida tai käyttää syntipukkina, täytyisi tällöin myös ryhtyä toimiin ongelmien ratkaisemiseksi.
Veera Kiiskilä, poliittinen vastaava & Pieta Päivänen, puheenjohtaja
Turun Eurooppanuoret