EU:n valmisteilla olevalla maahanmuuttopaketilla tähdätään yhteisten pelisääntöjen luomiseen maahanmuuttopolitiikassa pitkään jatkuneen epävakaan ja kestämättömän kauden jälkeen. Vuonna 2020 aloitetun uudistuksen neuvottelut ovat tällä hetkellä ratkaisevassa vaiheessa.
Uudistukselle huutava tarve
Uuden maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen tavoitteena on Komission mukaan luoda tehokkaampi ja kestävämpi maahanmuutto- ja turvapaikkaprosessi, joka pohjaa solidaarisuuteen, vastuullisuuteen ja ihmisoikeuksien kunnioitukseen.
Maahanmuuttopolitiikan uudistamiselle onkin kiistatta huutava tarve. EU-alueelle pyrkii vuosittain valtava määrä ihmisiä hengenvaarallisia reittejä pitkin. Helsingin Sanomien mukaan vuoden 2023 syyskuuhun mennessä välimerta ylittäneistä 2 500 on kuollut tai kadonnut pyrkiessään Eurooppaan.
Jäsenmaiden käytännöt ovat vaihdelleet, eikä vastuu turvapaikanhakijoista ole jakaantunut oikeudenmukaisesti jäsenvaltioiden kesken. Toimintakyvyttömyys suurten turvapaikanhakijamäärien edessä on aiemmin johtanut EU:n kannalta kiusallisiin sopimuksiin esimerkiksi Turkin, Tunisian kuin Libyan kanssa, mistä esimerkiksi ihmisoikeusasiantuntijat ovatkin kritisoineet unionia.
Mikä muuttuu?
Vielä uudistus ei ole saanut lopullista muotoaan. Kesäkuussa neuvosto, joka koostuu jäsenvaltioiden ministereistä, teki päätöksen kannastaan komission esitykseen. Se eroaa paikoin parlamentin aiemmasta kannasta, ja seuraavaksi parlamentin ja neuvoston edustajat neuvottelevatkin paketin yksityiskohdista. Jos sopimus noudattaa komission alustavaa ajoitussuunnitelmaa, otetaan säädäntö käyttöön vuoden 2024 keväällä.
Nykyisessä muodossaan sopimus sisältää useita keskeisiä muutoksia, ja tavoitteena on esimerkiksi turvapaikkahakemusten käsittelyn tehostaminen. Tarkoituksena on kerätä hakijasta esikäsittelyssä henkilötietoja, joiden perusteella hakija ohjataan joko tiukempaan käsittelyyn maan rajalla (kestäen maksimissaan 12 viikkoa), tai toiseen, joustavampaan prosessiin. Ratkaisevaa on se, pidetäänkö turvapaikan saamista todennäköisenä vai ei.
Lisäksi jäsenvaltioiden välinen vastuunjako muuttuu tasaisemmaksi. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tulevaisuudessa tilanteessa, jossa Eurooppaan saapuu paljon turvapaikanhakijoita, tulee jokaisen jäsenvaltion joko vastaanottaa tietyn verran hakijoita vuodessa tai maksaa varoja EU:n yhteiseen rahastoon. Jäsenvaltio, jonne saapuu paljon turvapaikanhakijoita, voi pyytää muilta jäseniltä tukea ja muut jäsenmaat ovat velvoitettuja auttamaan.
Vaakakupissa ihmisoikeudet?
Uudistuksen tavoitteena on vahvistaa turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuksien toteutumista ja vähentää esimerkiksi Välimereen hukkuneiden määrää. Kuitenkin se, turvaako tulevakaan uudistus turvahakijoiden ihmisarvon, on kyseenalaista etenkin neuvoston esityksessä.
Esitys muuttaisi keskeisesti myös negatiivisten turvapaikkapäätösten saaneiden palautusprosessia. Politicon mukaan jäsenvaltiot saisivat itse määritellä, täyttääkö maa, johon palautus tehdään, riittävät ihmisoikeusstandardit. Palautettavalla tulee olla jokin side palautusmaahan, mutta perusteeksi riittää esimerkiksi pelkkä aiempi oleskelu siellä. Kritiikkiä on myös herättänyt käännytyspäätösten teko nopeassa aikataulussa ja jo maan rajalla.
Kriitikot pitävät tätä riskinä palautettavien turvallisuudelle ja hyvinvoinnille, eikä syyttä. EU:n yhteiset päätökset kunkin maan turvallisuudesta turvaisivat paremmin negatiivisen turvapaikkapäätöksen saaneen aseman. Koska neuvoston esityksessä valtioiden rajoilla tehtävät turvapaikkatarkistukset lisääntyvät, ovat monet ilmaisseet huolensa myös siitä, syntyykö uudistuksen seurauksena leirejä, joissa turvaa etsivät joutuvat elämään kuukausia epäinhimillisissä oloissa.
Unionin kunnioitettava omia arvojaan – vaikka ne olisivat ristiriidassa jäsenvaltioiden intressien kanssa
EU:n itsensä mukaan sen perusarvoihin kuuluu muun muassa ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioitus sekä oikeusvaltio. Tällaiset ihmisoikeuksia vaarantavat esitykset asettavatkin EU:n omat arvot kiusallisella tavalla kyseenalaisiksi.
Vaikuttaa siltä, että neuvoston kanta uudistukseen on parlamentin kantaa selvästi ongelmallisempi ihmisoikeusnäkökulmasta. On tiedossa, että etenkin itäisen Euroopan maat ovat haluttomia vastaanottamaan turvapaikanhakijoita. Neuvoston esitystä tarkasteltaessa on kuitenkin selvää, että hyväksyntää ihmisoikeuskysymysten sivuuttamiselle löytyy laajemminkin. Ongelmallisinta yhtälössä on se, että jäsenmaiden omien intressien toteutumiseksi kärsijäksi voivat joutua erityisen haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset.
Näyttääkin uhkaavasti siltä, että sopimus jää kädenlämpöiseksi kompromissiksi ihmisoikeusmyönteisemmän parlamentin ja jäsenvaltioiden kanssa. Parhaimmillaan tulos jossain määrin kohentaa nykytilannetta. Pahimmillaan turvapaikanhakijoiden oikeudet eivät jatkossakaan toteudu asianmukaisella tavalla. Tulossa on onneksi vielä neuvottelut neuvoston ja parlamentin välillä.
Lupaavaa on kaikesta huolimatta se, että ensimmäistä kertaa unionissa ollaan pääsemässä yhteisymmärrykseen yhtenäisestä maahanmuuttopolitiikasta. Jäsenmaat näyttävät oppineen kantapään kautta, että yhteistyötä globaalien haasteiden edessä tarvitaan.
Oona Vehmas, Varapuheenjohtaja
Veera Kiiskilä, Poliittinen vastaava sekä yhdenvertaisuus- ja ympäristövastaava
Lähteitä:
Politiikkaradio: https://areena.yle.fi/podcastit/1-66486920
Komission infopaketti: https://home-affairs.ec.europa.eu/policies/migration-and-asylum/new-pact-migration-and-asylum_en
Guardian: https://www.theguardian.com/world/2023/jun/08/eu-agrees-radical-reforms-migration-asylum-laws
Politico: https://www.politico.eu/article/eu-migration-deal-asylum-seekers-relocation/
Blogi: https://reliefweb.int/report/world/migration-obsession-killing-eus-commitment-human-rights-enar
Samasta aiheesta tähdistössä: https://tahdistolehti.fi/unkari-ja-puola-ampuvat-alas-yhteisen-kannan-muuttoliikkeesta/