Eurooppanuoret vaatii, että Suomen on edistettävä syvempää ja laajempaa EU:n integraatiota. Unionin kansalaiset toivovat kriisien aikakaudella EU:n tekevän enemmän, mutta jäsenvaltiot ovat haluttomia avaamaan perussopimuksia. Suomen tulee toimia neuvostoissa aloitteellisesti ja vaatia uuden perussopimusprosessin käynnistämistä.
Uusi perussopimus mahdollistaisi yhdentymisen, jolla voitaisiin vahvistaa nykyisiä instituutioita, lisätä jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä sekä syventää yhdentymistä esimerkiksi puolustuspolitiikassa. Kolmekymmentä vuotta ovat osoittaneet, että Suomen tulee paitsi olla mukana integraatiossa myös ajaa sitä aktiivisesti eteenpäin.
Suomen liittyessä Euroopan unioniin vuonna 1995 elettiin maailmanlaajuisesti epävarmoja aikoja. Neuvostoliiton hajoamisesta seurasi toisaalta itsenäistymisen tuomaa vapautta, mutta myös uudenlaista epävarmuutta. YYA-sopimuksen raukeamisen myötä Suomi käytti mahdollisuutensa hyväksi hakemalla EU-jäsenyyttä. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin voidaan todeta, että Suomi on hyötynyt jäsenyydestään paljon: sisämarkkinat ovat lisänneet liikkuvuutta ja vaurautta, länsi-integraatio on tuonut turvaa ja instituutiot mahdollistaneet osallistumisen päätöksentekoon.
Euroopan unionin vastustajat asettavat usein integraation ja kansallisen itsenäisyyden vastakkain. Pienenä, vientivetoisena Pohjoismaana Suomi on riippuvainen muusta Euroopasta. Selän kääntäminen Euroopalle ei tarkoittaisi kunniallisia itsenäisyyden vuosia, vaan kumartamista vastakkaiseen ilmansuuntaan, itään. Vaihtoehtoista historiaa on mahdoton osoittaa aukottomasti todeksi: todennäköisesti EU:n ulkopuolinen Suomi olisi nykyistä köyhempi, turvattomampi ja eristäytyneempi.
Kriisit ovat merkinneet viime vuosikymmeninä harppauksia Euroopan yhdentymiselle. Eurokriisi pakotti jäsenvaltioita ajattelemaan raha- ja talousliiton toimintaa uudelleen, Covid-19-pandemia vahvisti solidaarisuutta ja kykyä nopeaan tutkimusyhteistyöhön rokotteen kehittämiseksi. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa aktivoi unionia sanktioimaan Venäjää, tukemaan Ukrainaa sekä vahvistamaan omaa puolustuskykyään. On selvää, ettei kyky vastata kriiseihin olisi nykyisellä tasolla ilman ylikansallisia kompetensseja.
Ilmeisistä hyödyistä huolimatta Suomessa keskitytään usein EU:n näennäisiin haittoihin. Mediassa Euroopan unioni lähinnä kieltää ja vaatii, jolloin unionista saatavat hyödyt jäävät pienemmälle huomiolle. Kolmenkymmenen vuoden aikana Suomi on saanut EU:sta keskeisen turvallisuuspoliittisen kiinnepisteen, tärkeän markkina-alueen ja ohjausta vahvemmalle tasa-arvotyölle ja ympäristöpolitiikalle. Tavalliselle kansalaiselle unioni tuo vapaampaa liikkuvuutta, turvallisempia tuotteita ja laajempia koulutus- ja työllistymismahdollisuuksia. Jäsenyys on tuonut Suomen lähemmäksi kansainvälistä yhteisöä sekä päättäviin pöytiin.
Tuoreen Eurobarometrin mukaan kansalaisten luottamus unioniin ja sen instituutioihin on kasvussa. Samalla enemmistö ajattelee, että EU:n olisi tehtävä enemmän. Kansalaismielipide siis puhuu syvemmän integraation puolesta, erityisesti yhteisen puolustuksen vahvistamiseksi. Jäsenvaltioiden keskuudessa kansalaisten kanta on sivuutettu, eikä perussopimusten avaamista ole pidetty ajankohtaisena juuri koskaan.
Muutos vaatii aloitteellisuutta. Kolmekymmentävuotta EU:ssa on vakiinnuttanut Suomen paikan neuvottelupöydissä - nyt olisikin hetki käyttää tuota paikkaa hyväksi ja edistää yhä tiiviimpää Eurooppaa.
Lisätiedot:
Nea Baarman
Puheenjohtaja