Puheenjohtaja Tikkanen: Menneestä ja tulevasta

Eurooppanuoret on ainutlaatuinen ja hieno järjestö. Viimeiset vuodet ovat olleet antoisia ja on ollut hieno saada omin silmin todistaa järjestön kasvua ja kehittymistä. Näin vuoden lähestyessä loppuaan on hyvä hetki pohtia mennyttä ja suunnata katse kohti tulevaa.

Lähtötilanne kolme vuotta aiemmin oli hyvin erilainen. Ulkoministeriön Eurooppa-järjestöjen rahoituksen rajun pienenemisen myötä järjestömme toimintaedellytykset heikkenivät nopeasti. Merkittävä osa tuestamme katosi hetkessä, ja jouduimme muuttamaan uusiin tiloihin. Päätimme tuolloisten toimijoiden kesken ryhtyä määrätietoiseen työhön Eurooppanuorten tulevaisuuden turvaamiseksi ja kasvattamiseksi. Trimmasimme toimintaa, kävimme neuvotteluita ja pyrimme kasvattamaan ja laajentamaan järjestömme rahoituspohjaa silloisesta. Visio oli kirkas: tehdä Eurooppanuorista Suomen vaikuttavin ja houkuttelevin kansainvälisyyttä edistävä nuorisojärjestö. Ensin piti tehdä kuitenkin muutoksia.

Tilanne näytti paikoin huonolta. Järjestöpuolen ohella ympäröivä yhteiskunta vaikutti vajoavan synkkyyteen. Brexit-äänestyksessä Iso-Britannia päätti erkautua EU:sta. Ranskan ja Saksan vaaleja – ja sitä, millaisia voimia populistit pystyisivät nostamaan esiin – odotettiin huolestuneina. Mihin suuntaan Eurooppa oikein matkasi? Suomessakin äänenpainot olivat usein pessimistisiä, ja ääniä EU-erosta kuuli meilläkin. Ehkä hieman vitsikkäästikin asian huomasi tapahtumien ja kirjoitusten määrästä, joiden otsikko kuului: ”Minne menet, EU?”

Toisaalta tämä valoi järjestöömme uudenlaista innokkuutta ja voimaa. Jos me emme nouse ja äänekkäästi puolusta eurooppalaisia arvoja, niin kuka sitten? Tekemämme työ on äärimmäisen arvokasta. Tänä päivänä Suomen Eurooppa-keskustelu on nähdäkseni vähintäänkin kohtuullisissa uomissa. Pilke silmäkulmassa voisi todeta, että Eurooppanuorten tekemällä kampanjoinnilla ja työllä on ollut vaikutuksensa. Joka tapauksessa yhteiskuntamme uskoo merkittävissä määrin eurooppalaiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön. Tärkeimpänä mittarina työllemme suomalaiset nuoret suhtautuvat erittäin positiivisesti kansainvälisyyteen. Euroopan parlamentin antama Euroopan kansalaisen palkinto on merkittävä tunnustus työstämme, kuten myös järjestön ensimmäinen kutsu Linnan juhliin Suomen itsenäisyyden juhlavuonna.

Näiden vuosien jälkeen on ilo huomata, että olemme todellakin ottaneet useita harppauksia tuolloin päätetyllä polulla. Olemme pystyneet kasvattamaan jäsenmääräämme ja toimintamme laajuutta merkittävästi. Eurooppanuoret toimii pysyvästi ja kestävästi ympäri Suomen, ja olemme haluttu yhteistyökumppani Eurooppaa koskevissa keskusteluissa. Näymme vahvasti suomalaisella järjestökentällä. Järjestömme on suurempi ja toiminta vankemmalla pohjalla kuin koskaan. Voisi sanoa, että meillä on selkeä olemassaolon tarkoitus. Tästä on syytä olla iloinen.

Paljon on kuitenkin tehtävää ja vielä edessä.

Ensi vuosi on Eurooppa-politiikan supervuosi. Saman vuoden aikana järjestetään sekä eurovaalit että Suomen EU-puheenjohtajuuskausi. Eduskuntavaalit on myös syytä mainita – ovathan ne Suomen EU-politiikan muodostamisen kannalta tärkeimmät vaalit. Ensi vuonna tarvitaan näkemystä ja visiota siitä, mihin Eurooppanuoret kehittyy. Nähdäkseni Eurooppanuorten tulee olla näkyvin ja vaikuttavin nuorisojärjestö ensi vuoden aikana. Meillä on tähän kaikki edellytykset – nimittäin palo toimia. Järjestön ei tarvitse olla fyysisesti suurin, jotta se voisi olla näkyvin. Vahvalla viestinnän panostuksella voimme ottaa tämän roolin ensi vuonna.

Tehtävä ei kuitenkaan onnistu mitäänsanomattomuudella. On oltava rohkeutta ja valmiutta lausua ääneen vaikeitakin asioita, ja ottaa kantaa epämiellyttäviinkin kysymyksiin. Kaikkia ei koskaan voi miellyttää, ja jokaiselle oikealle mielipiteelle löytyy myös vastamielipide. Tämä kuuluu demokratiaan ja politiikkaan. Eurooppanuorilla tämä korostuu vielä keskeisemmin: kaikki tietävät, että ajamallemme asialle löytyy myös äänekäs vastustava vähemmistö. Siksi toiveeni teille: ottakaa kantaa! Älkää pelätkö lausua ääneen asioita, joiden puolesta haluatte toimia. Älkää tyytykö liikaan neutraaliuteen. Vain siten voi olla vahva vaikuttaja. Näkemys on tärkein työkalunne. Ilman näkemystä ja identiteettiä tämä voisi olla mikä tahansa järjestö. Näkemys tekee meistä meidät.

Tässä vaiheessa lienee syytä paljastaa tekstin pihvi. On aika ojentaa puheenjohtajan tehtävät (nuijaa minulla ei koskaan ollut) eteenpäin seuraaville toimijoille. Päätös on haikea, joskaan ei erityisen vaikea. Kahden vuoden puheenjohtajuus on aikana sopiva 20-vuotiaan järjestön historiassa. Päätöstä helpottaa se, että voin jättää toiminnan luottavaisin mielin. Toimintaan lähtiessäni tavoitteenani oli yhdessä muiden kanssa viedä Eurooppanuoria eteenpäin vaikuttavaksi, näkyväksi ja julkisuudessa keskustelevaksi sekä kantaaottavaksi järjestöksi. Näissä tavoitteissa on päästy merkittävästi eteenpäin, ja pohja jolta jatkaa polulla eteenpäin on vankka. Tarvetta kysymykselle ”Minne menet, Eurooppanuoret?” ei onneksi ole. Nyt on aika suunnata tarmo uusiin mielenkiintoisiin haasteisiin.

Haluan kiittää kaikkia niitä toimijoita, joiden kanssa olen saanut tehdä yhdessä töitä kuluneiden vuosien aikana. Pääsihteerit, hallitukset, työntekijät, aluetoimijat, työryhmät, sidosryhmiä unohtamatta. Teitä on varmasti satoja. Vilpitön kiitos jokaiselle. Olette tehneet tästä matkasta unohtumattoman.

Eurooppanuoret on ollut yhtä kuin rollupien pystyttäminen, Eurooppa-päivän juhlimista räntä- ja loskasateessa toukokuisessa Helsingissä ja ämpärien jakamista Porissa (kukapa olisi uskonut?). Mieleen jäävät kesäiset linnaseminaarit ja erityisesti matkan varrelta saadut ystävät sekä ne iloiset kokemukset, kun uusi ihminen kertoo kuulleensa ja tietävänsä Eurooppanuorista. Ja etenkin ne, jotka ilmoittavat haluavansa mukaan.

Yhtä päättävää anekdoottia kuvaamaan viimeisiä vuosia ei ole. Ehkä tärkeintä on se, kuinka tämä järjestö on pystynyt avaamaan maailmaa odottamattomalla tavalla monelle nuorelle, mukaan lukien itselleni. Kiitos tästä matkasta – moikataan kun tavataan!

P.S. Onhan tätä vuotta vielä jäljelläkin, nähdään viimeistään liittokokouksessa!