Eurooppa-neuvoston huippukokouksessa torstaina 14.12.2023 päätettiin EU-jäsenyysneuvotteluiden aloittamisesta Ukrainan ja Moldovan kanssa. Lisäksi jäsenyysprosessi saatiin aluilleen Georgian kanssa, jolle myönnettiin ehdokasmaan asema.
Kaikkien mainittujen valtioiden jäsenyysprosessin alkamiseen on vaikuttanut keskeisesti Venäjän niihin kohdistamat aggressiiviset toimet. Venäjä käy edelleen vuonna 2014 aloittamaansa laitonta ja tuhoisaa hyökkäyssotaa Ukrainassa, eikä näytä vieläkään merkkejä pyrkimyksestä kestävään rauhaan. Vuonna 2008 käyty Georgian sota oli myös osoitus Venäjän tavoitteesta haalia konfliktien avulla suvereeneja valtioita etupiiriinsä. Osittain se siinä onnistuikin Abhasian ja Etelä-Ossetian separatistialueiden osalta. Ukrainan rajanaapurina Moldovassa on otettu yhä suuremmin etäisyyttä Venäjään, joka koetaan suurena turvallisuusuhkana. Kaikki nämä valtiot käsittävät kokonaan tai osittain alueita, joihin Venäjä esittää olevansa historiallisista syistä oikeutettu, mutta jotka ovat nykyisin omia suvereeneja valtioitaan. Jäsenyysneuvottelut ovat osoitus siitä, ettei Venäjän vaatimuksiin taivuta.
Jos kyse on tavanomaisesta jäsenyysneuvotteluprosessista, on neuvottelujen kulku yksinkertaistetusti seuraavanlainen. Ukrainan ja Moldovan jäsenyysneuvottelut etenevät todennäköisesti ensimmäiseen neuvotteluvaiheeseen, jossa hakijamaiden lainsäädäntöjä verrataan unionin lainsäädäntöön eli acquis communautaireen. Näin alustetaan EU:n laki- ja sopimuskokonaisuuksien mahdollista, myöhempää toimeenpanoa jäsenvaltioissa, mutta myös verrataan hakijamaiden nykyisen lainsäädännön yhteensopivuutta unionin lakien kanssa. Neuvottelujen toinen vaihe pohjautuu tähän vertailuun, sillä siinä asetetaan ehdokaskohtaiset arviointiperusteet eli jäsenyysehdot. Kolmas ja viimeinen neuvotteluvaihe käsittää neuvottelulukujen käsittelyn, johon sisältyy myös kansallisen lainsäädännön muuttamista ja EUlainsäädännön käyttöönottoa. Jäsenyyden loppumetreillä ehdokasmaa ja jäsenmaat solmivat varsinaisen liittymissopimuksen.
Todellisuudessa prosessi tulee todennäköisesti olemaan pitkä ja mutkikas. Ensinnäkin Ukraina on edelleen sotaa käyvä valtio, joten tilanteen on rauhoituttava tavalla tai toisella ennen täysimääräistä jäsenyyttä. Toiseksi uusien jäsenvaltioiden on täytettävä unionin määrittämät Kööpenhaminan kriteerit, johon sisältyy muun muassa vaatimukset demokratiasta, oikeusvaltioperiaatteesta ja toimivasta markkinataloudesta. Tämä tulee vaatimaan ehdokasmaissa reformeja, joiden vaikutus saattaa näkyä vasta vuosien kuluttua. Erityisenä ongelmana Ukrainassa on esimerkiksi korruptio. Kolmanneksi EU:n laajentuminen vaatii paljon yksimielisiä päätöksiä myös nykyisiltä 27 jäsenmaalta. Tuore päätös Ukrainan jäsenyysneuvotteluiden aloittamisesta oli mahdollista ainoastaan siten, että Unkarin pääministeri Viktor Orbánia pyydettiin poistumaan kokouksesta käsittelyn ajaksi, jotta päätös saatiin yksimielisesti tehtyä. Orbán tosin osaltaan esti 50 miljardin kokoisen Ukraina-tukipaketin hyväksymisen. Lisäksi Ukrainan merkitys suurena viljantuottajamaana on jo herättänyt erimielisyyksiä esimerkiksi Puolassa, joka on muuten asettunut yhdeksi Ukrainan merkittävimmistä tukijoista.
Hiljalleen käynnistyvät historialliset jäsenyysneuvottelut tulevat olemaan kaikkea muuta kuin helpot. Siitä huolimatta se on pitkällä aikavälillä välttämättömyys, sillä Venäjän vaatimuksiin suostuminen on aina poikinut vain lisää, suurempia vaatimuksia. Euroopan unionin on kyettävä sitomaan niin Ukraina kuin myös Moldova ja Georgia lähemmäksi itseään tässä geopoliittisesti kiristyvässä tilanteessa. Samalla on kuitenkin varmistettava, että Kööpenhaminan kriteereistä pidetään edelleen kiinni, sillä ilman niitä periaatteita EU ei toteuta aitoa tarkoitustaan.
Teksti: Santeri Anttila
Kirjoittaja on TENin EU-asiavastaava ja opiskelee politiikan tutkimusta Tampereen yliopistossa.