Euroopan unioni on saavuttanut ensimmäisen tavoitteensa, kestävän rauhan Saksan ja Ranskan välille. Unioni on kehittynyt useiden sopimustensa avulla valtavaksi valtioiden liittoumaksi, joka tekee merkittävää työtä vapaan kaupan, solidaarisuuden sekä kestävän tulevaisuuden puolesta.
EU on kuitenkin kestämättömässä tilassa. Kaikki jäsenmaat eivät ole pysyneet mukana demokratian junassa ja jarruttavat samalla unionin yhteistä päätöksentekoa ja kehitystä. Slovakian vaalien jälkeen myös yhteinen tuki Ukrainalle on ryhtynyt entisestään vapisemaan. Unionin kansainvälinen asema horjuu, sillä monilla kasvoilla puhuja EU ei vakuuta globaalina toimijana.
EU:ta täytyykin kehittää eteenpäin ja päättää Lissabonin sopimuksen jälkeinen kehityksen taantuma. Unionin kehittäminen onnistuisi perussopimusten avaamisella, joka mahdollistaisi esimerkiksi yksimielisyysperiaatteesta luopumisen, jotta äkilliset muutokset jäsenmaissa eivät jarruttaisi koko unionin toimintaa. EU:n paljon puhuttu demokratiavaje voitaisiin korjata kaksikamarisella rakenneuudistuksella, jossa komissio vastaisi Yhdysvaltojen mallin mukaan ylähuonetta ja parlamentti alahuonetta. Vaaleilla valittaisiin paitsi edustajat niin komissioon kuin parlamenttiin myös Euroopan päämies eli presidentti. Presidentinvaalikampanjaa käytäisiin koko Euroopassa, ja viran näkyvyyttä korostettaisiin Euroopan laajuisessa mediassa. Euroopan laajuisilla puolueilla vältettäisiin sen sijaan kansallisten puolueiden aiheuttama ristiriita parlamentissa, ja samalla autettaisiin Euroopan laajuisen julkisen kentän luomisessa, joka mahdollistaisi eurooppalaisten aiheiden julkiset poliittiset väittelyt ja vahvistaisi kansalaisten mielipiteiden kuulumista päätöksenteossa.
Tämän hetkinen järjestys on myös talouden osalta kestämättömällä pohjalla, sillä jäsenmailla on paine vastata vapaaseen kilpailuun alentamalla veroja ja yhdenmukaistamalla jäsenmaiden talousjärjestelmiä. Kuitenkin osa jäsenmaista tarjoaa kansalaisilleen laajan sosiaaliturvan, joka pohjaa korkeaan verotusasteeseen. Esimerkiksi Suomessa EMU:n asettama velkakatto ja verotusasteen tasoittaminen muihin Euroopan maihin verrattuna toimivat painavina perusteina hallituksen leikkauspolitiikalle. Jotta sosiaaliturva pysyisi laajana eurooppalaisille, tulisi unionilla olla oma verotusoikeutensa, jonka avulla se pystyisi mahdollistamaan kansalaistensa tasa-arvon.
Kolmas syy unionin kehittämiseen konkretisoituu ulkopolitiikassa. EU:n on kuvattu vastaavan Yhdysvaltojen ja Kiinan valtaan kasvamalla kolmanneksi suurvallaksi. Kuitenkin unionin ulkopolitiikka ei ole yhtenäistä ja esimerkiksi Kiina on käyttänyt tilannetta hyväkseen sopimalla jokaisen jäsenmaan kanssa yksittäisiä sopimuksia. Erityisesti itäisillä jäsenmailla on unionin linjasta eriäviä mielipiteitä paitsi Kiinasta myös Venäjästä, eikä sisäisesti ristiriitainen liitto pysty toimimaan globaalilla kentällä niin tehokkaasti kuin olisi tarkoitus. Ennen pitkää myös Venäjä tulee palauttamaan yhteistyökumpanuuden vähintään joidenkin jäsenmaiden kanssa, eikä tuolloin pelkällä solidaarisuuden sanomalla päästä pitkälle.
Ilman unionin kehittämistä, se ei tule kestämään Kiinan, Yhdysvaltojen eikä myöskään Venäjän perässä. Mutta kaikkein tärkeintä, se ei pysty tarjoamaan kansalaisilleen demokraattista ja tasa-arvoista päätöksentekoa ja taloutta.
Kaikki lähtee johtajien tahtotilasta kehittää unionia. Kuten Abbé de Saint-Pierre kirjoitti jo 1700-luvulla teoretisoidessaan ikuisesta rauhasta Euroopassa: “Vaikka ihminen on itsekäs, tulisi sillä silti olla riittävästi ymmärrystä nähdä, mikä on heille hyväksi ja riittävästi uskallusta toimia oman hyvinvointinsa puolesta”.
Pieta Päivänen, puheenjohtaja
Turun Eurooppanuoret