Euroopan unionin metsäpolitiikasta säännellään esimerkiksi EU:n biodiversiteettistrategiassa, jolla pyritään turvaamaan eurooppalaisten metsien monimuotoisuus ja elinvoimaisuus sekä hillitsemään luontokatoa. Strategian mukaan Euroopassa harjoitetut toimet luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ovat riittämättömiä, minkä vuoksi strategiassa linjataan suojelualueiden lisäämisestä EU:ssa.

Biodiversiteettistrategian mukaan vuoteen 2030 mennessä oikeudellisen suojelun piiriin pitää saattaa vähintään 30 % EU:n maa- ja merialueista, minkä lisäksi tiukan suojelun piiriin pitää sisällyttää 10 % EU:n pinta-alasta. Tavoitteissa ei linjata maakohtaisista tavoiteprosenteista, vaan kunkin jäsenvaltion on tehtävä suojelusta oma osuutensa, eikä vastuuta tule ensi sijassa vierittää muiden jäsenvaltioiden hoidettavaksi. 

EU:ssa maankäyttösektorin päästövähennystavoitteista linjaavassa asetuksessa (LULUCF) määrätään myös joustomekanismeista, joiden puitteissa jäsenvaltiot voivat kompensoida metsien laskennallisia päästöjä. Tämä kompensaatiomekanismi erityisesti huomioi Suomen kaltaiset runsasmetsäiset maat, joissa mahdollisuudet kasvattaa metsäpinta-alaa ovat rajalliset verrattuna muihin jäsenvaltioihin.

Suomelle on siis myönnetty muita jäsenvaltioita suuremmat mahdollisuudet päästökompensaatioihin nimenomaan Suomen runsasmetsäisyyden vuoksi. Tämän lisäksi Suomella on mahdollisuus hyödyntää runsasmetsäisyydestä seuraavia laskennallisia nettopoistumia LULUCF-sektorin taakanjakosektorilla. Näin ollen Suomelle ei siis sysätä muita jäsenvaltioita suurempaa vastuuta ilman, että Suomelle myös kompensoidaan sen olemassaolevista hiilinieluista.

• Suomelle on jo myönnetty muita jäsenvaltioita suuremmat mahdollisuudet päästökompensaatioihin nimenomaan runsasmetsäisyyden vuoksi.
• Näin ollen Suomelle ei siis sysätä muita jäsenvaltioita suurempaa vastuuta ilman, että Suomelle myös kompensoidaan sen olemassaolevista hiilinieluista.

Suomen metsäluonnon tila on heikentynyt ihmisen toiminnan vaikutuksen seurauksena. Koko maan tasolla Suomen 34 metsäluontotyypistä 26 on uhanalaisia, minkä ohella Suomen metsissä elää ensisijaisesti 833 uhanalaista lajia. Metsien talouskäytöstä johtuvat metsäelinympäristöjen muutokset ovat saaneet aikaan metsälajien uhanalaistumista, minkä vuoksi myös “vastuullisesta” metsänhoidosta tunnetun Suomen metsien monimuotoisuus on uhattuna.

Suomessa harjoitettu metsänhoito ei ole kestävällä pohjalla: Suomen maankäyttösektorin hiilinielut ovat vuoden 2022 aikana muuttuneet Suomen Ilmastopaneelin mukaan päästölähteiksi vastuuttoman metsänhoidon seurauksena. Tämän seurauksena Suomen hiilineutraalisuustavoitteet uhkaavat jäädä toteutumatta, minkä ohella metsäpolitiikan takapakki johtaa myös luonnon monimuotoisuuden heikkenemiseen. Näistä muutoksista johtuen Suomelle sekä suomalaisille veronmaksajille voi koitua huomattavat taloudelliset kustannukset, mikäli metsäkatoon ja hiilinielujen heikkenemiseen ei puututa ripeästi.

EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteena on vastata jäsenmaiden luonnon monimuotoisuuden heikkenemiseen ja mahdollistaa luonnon elpyminen vuoteen 2030 mennessä. Vaikka strategia on osin puutteellinen ja katsoo läpi sormien myös Suomen metsänhoidon tila heikkenemistä, se luo puitteet, joiden valossa kestämätöntä metsänhoitoa voidaan valvoa koko unionin tasolla siten, että se toteutuu vastuullisesti ja kestävästi.

• Suomessa harjoitettu metsänhoito ei ole kestävällä pohjalla.
• Tämän seurauksena Suomen hiilineutraalisuustavoitteet uhkaavat jäädä toteutumatta, minkä ohella metsäpolitiikan takapakki johtaa myös luonnon monimuotoisuuden heikkenemiseen.
• EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteena on vastata jäsenmaiden luonnon monimuotoisuuden heikkenemiseen ja mahdollistaa luonnon elpyminen vuoteen 2030 mennessä.

On totta, että ilmastonmuutokseen varautumiseen käytettävät investoinnit ovat huomattava julkisen talouden menoerä, josta koituu merkittäviä kustannuksia yhteiskunnille, minkä lisäksi yksityisten toimijoiden toimintaympäristöön voi muodostua lyhyellä aikavälillä haasteita kiristyvien päästövähennystavoitteiden vuoksi.

Tästä huolimatta kiistämätön tosiasia on, että toimettomuus ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi tulee olemaan huomattavasti kalliimpaa niin taloudellisesti kuin sosiaalisesti. Mikäli maailman keskilämpötilan annetaan nousta 2,0–2,6°C (arvioitu lämpeneminen 2021 ilmastotoimien mukaisella kehityspolulla), maailman bruttokansantuote voi laskea kokonaisuudessaan noin 11–14 % ilmastonmuutoksen aiheuttamien seurausten vuoksi vuoteen 2050 mennessä. Pariisin sopimuksessa määritelty 1,5°C lämpeneminen aiheuttaisi puolestaan noin 4,2 % BKT:n heikkenemisen. (Guo, J., Kubli, D., & Saner, P. (2021). The economics of climate change: No action not an option. Swiss Re Institute.)

Tämän lisäksi ilmastonmuutoksen vaikutusten ennakointiin liittyy huomattavasti epävarmuuksia, joita kustannusarvioissa ei huomioida. Yksi keskeinen osa-alue ovat luonnonkatastrofit, kuten tulvat ja kuivuusaallot, jotka yleistyvät ilmastonmuutoksen myötä. Näistä katastrofeista koituvat taloudelliset ja inhimilliset tappiot (esimerkiksi Euroopassa vuonna 2021 koetut katastrofaaliset tulvat aiheuttivat noin 46 miljardin euron vahingot sekä yli 200 kuolonuhria) tulevat aiheuttamaan massiivisia tappiota sekä valtioille että yrityksille. Äärimmäisten sääilmiöiden yleistyessä myös esimerkiksi ruoantuotannon edellytykset heikkenevät kansainvälisesti, mikä voimistaa kansainvälistä köyhyyttä sekä luo alati kasvavaa painetta ruoan hintaan kohdistuvaan nousuun. Ilmastonmuutos tulee siis aiheuttamaan myös EU:ssa valtavia taloudellisia menetyksiä, joihin verrattuna ilmastotoimien kustannukset jäävät todella pieniksi.

• Kiistämätön tosiasia on, että toimettomuus ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi tulee olemaan huomattavasti kalliimpaa niin taloudellisesti kuin sosiaalisesti.
• Tämän lisäksi ilmastonmuutoksen vaikutusten ennakointiin liittyy huomattavasti epävarmuuksia, joita kustannusarvioissa ei huomioida.
• Ilmastonmuutos tulee siis aiheuttamaan myös EU:ssa valtavia taloudellisia menetyksiä, joihin verrattuna ilmastotoimien kustannukset jäävät todella pieniksi.

EU on sitoutunut Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti pysäyttämään ilmaston lämpenemisen 1,5°C tasolle suhteessa esiteolliseen aikaan, sillä tätä suurempi lämpeneminen merkittävästi lisää todennäköisyyttä sille, että ilmastonmuutos aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa maapallon ilmastolle ja sen ekosysteemeille.

Huolimatta sitoutumisesta Pariisin ilmastosopimukseen, Euroopan unioni ei ole nykyisten ilmastotoimiensa puitteissa vieläkään saavuttamassa tavoitteitaan 1,5°C lämpenemisen pysäyttämiseksi. Yksi keskeisistä toimista, joilla EU on pyrkinyt edistämään riittävien ilmastotoimien toteutumista, on Fit for 55 -paketti, jossa EU pyrkii leikkaamaan päästöjään vähintään 55 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä matkalla kohti hiilineutraaliutta vuoteen 2050 mennessä.

Fit for 55 -kokonaisuus on kuitenkin riittämätön saavuttamaan siinä listatut tavoitteet nykyisten toimien perusteella, sillä kyseinen ohjelma on ilmastotoimiensa tehokkuuden puolesta vesitetty monilla osa-alueilla lobbareiden vaikutuksesta. Esimerkiksi maataloustuottajien lobbauksen seurauksena maankäyttösektorin päästövähennystavoitteisiin sisältyy lukuisia porsaanreikiä, joilla toimijat voivat välttää heille kuuluvien vastuiden toteuttamisen hiilinielujen vahvistamiseksi.

Koska EU:lla on huomattavan suuri kansainvälinen painoarvo globaaleilla markkinoilla, sen tekemät päätökset omaavat huomattavan vaikutusvallan myös EU:n ulkopuolisiin valtioihin (kts. Bryssel-efekti). Tämän vuoksi EU:n tulee ehdottomasti pyrkiä siihen, ettei se lipsu itselleen asettamistaan ilmastotavoitteista, jotta se voi uskottavasti painostaa myös muita maanosia kantamaan oman vastuunsa planeetan suojelemisesta.

• Huolimatta sitoutumisesta Pariisin ilmastosopimukseen, Euroopan unioni ei ole nykyisten ilmastotoimiensa puitteissa vieläkään saavuttamassa tavoitteitaan 1,5°C lämpenemisen pysäyttämiseksi.
• EU:lla on huomattavan suuri kansainvälinen painoarvo globaaleilla markkinoilla. Tämän vuoksi EU:n tulee ehdottomasti pyrkiä siihen, ettei se lipsu itselleen asettamistaan ilmastotavoitteista, jotta se voi uskottavasti painostaa myös muita maanosia kantamaan oman vastuunsa planeetan suojelemisesta.

Eurooppaa ja koko maailmaa uhkaa vakava ilmasto- ja kestävyyskriisi. Maastrichtin sopimus (1992) toi ympäristöasiat virallisesti Euroopan unionin politiikan alaksi. Sopimuksen myötä ympäristö alettiin integroimaan osaksi muiden politiikan sektoreiden toimintaa. Euroopan unionin lähtökohtana ilmastonmuutoksen hillitsemiseen on Green Deal -ohjelma.  Euroopan unionin ympäristöpolitiikassa korostuu sisäinen vahvuus. Esimerkiksi eurooppalainen teollisuus on voimakkaasti sitoutunut Green deal -ohjelman päämäärien saavuttamiseen.

Euroopan unioni tavoittelee määrätietoisesti kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa. Tavoitteet unionin ilmastopolitiikassa ovat harvinaisen selkeät, Euroopan unionin aseman saavuttaminen ensimmäisenä ilmastoneutraalina maanosana maailmassa. Kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat sitoutuneet saavuttamaan ilmastoneutraaliuden tavoitteen vuoteen 2050 mennessä. Euroopan unioni rakentaa kunnianhimoisella ilmastopolitiikallaan globaalilla tasolla vihreän kehityksen suuntaa. Esimerkiksi Kiina on ilmoittanut pyrkivänsä hiilineutraaliksi ennen vuotta 2060. Yhdysvallat on puolestaan lupautunut vähentämään päästöjään puolella vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Green deal on aiheuttanut keskustelua globaalisti hiilitulleista ja hiilivuotojen estämisestä. Unionilla olisi mahdollista hiilitullijärjestelmän avulla vaatia tullimaksuja päästöistä, joita tuotteen valmistus on aiheuttanut. Pienikin liike, kuten ehdotus hiilitullijärjestelmästä, on saanut muutkin maat kehittämään ilmastosääntelyä. Tämä kertoo Euroopan unionin voimasta ilmastopolitiikassa.

Euroopan unionin rooli ilmastopolitiikassa on merkittävää, sillä EU toimii suunnannäyttäjänä toisille valtioille. EU:n aktiivinen toiminta ilmastopolitiikassa heijastuu muihin maihin Bryssel-efektin kautta. EU-maat ovat yhteensä tuottaneet historiansa aikana toiseksi eniten päästöjä maailmassa, ja ne saastuttavat edelleen paljon asukasta kohden, joten Euroopan päästövähennyksillä on huomattavat merkitykset globaalisti, minkä lisäksi vastuun kantaminen menneistä päästöistä on yksinkertaisesti reilua. Euroopan unionin vaikutusvalta ilmastopolitiikassa perustuu sen mahdollisuuksiin toimia globaalina ilmastojohtajana erityisesti sen jälkeen, kun Yhdysvallat jätti Pariisin ilmastosopimuksen. EU pystyy yheisillä ilmastotavoitteilla yhdenmukaistamaan jäsenmaidensa ilmastotoimia. EU:n vihreän kehityksen ohjelma toimii esimerkkinä toisille, kuinka ilmastotoimia voidaan tehokkaasti edistää diplomatian, yhteistyön ja kaupan avulla yhteisiin standardeihin perustuen.

• Kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat sitoutuneet saavuttamaan ilmastoneutraaliuden tavoitteen vuoteen 2050 mennessä.
• Pienikin liike, kuten ehdotus hiilitullijärjestelmästä, on saanut muutkin maat kehittämään ilmastosääntelyä. Tämä kertoo Euroopan unionin voimasta ilmastopolitiikassa.
• EU-maat ovat yhteensä tuottaneet historiansa aikana toiseksi eniten päästöjä maailmassa, ja ne saastuttavat edelleen paljon asukasta kohden, joten Euroopan päästövähennyksillä on huomattavat merkitykset globaalisti, minkä lisäksi vastuun kantaminen menneistä päästöistä on yksinkertaisesti reilua.

On totta, että suuryrityksistä aiheutuvat päästöt ovat suuret, mutta yksilöiden valinnat ovat merkittävä osa ilmastonmuutoksen hillitsemistä. Esimerkiksi yksilötasolla liikenne aiheuttaa jo ison osan päästöistä. Euroopan unioni voi siten ohjata kuluttajien käyttäytymistä erilaisilla kannustimilla. Kannustimet voivat olla tehokas tapa vähentää muun muassa liiallista autoilua ja saada kuluttajat hyödyntämään julkista liikennettä.

Suuryrityksiin kohdistuvat rajoitteet heijastuvat suoraan kuluttajahintoihin. On haasteellista siten rangaista suuryrityksiä ja samalla olla vaikuttamatta kuluttajiin. Tämän vuoksi Euroopan unioni pyrkii mitoittamaan toimenpiteet siten, että ne luovat paremmat toimintaedellytykset ilmaston kannalta edullisille toimijoille ja lisäävät kuluttajien mahdollisuuksia siirtyä ympäristöystävällisimpiin vaihtoehtoihin.

Päästökauppa on hyvä esimerkki toimesta, jolla Euroopan unioni pyrkii rajoittamaan suuryritysten saastuttamista. Päästökauppa perustuu lupaoikeuksille, joita paljon saastuttavat yritykset voivat hankkia. Siten se koskettaa erityisesti teollisuutta. Lupaoikeuksien takaa löytyy ajatus kannustuksesta. Yritykset joutuvat maksamaan lupaoikeuksista, jolloin yritysten kannattaa saastuttaa vähemmän, jotta ne välttyvät lupaoikeuksien ostamiselta.

• Suuryrityksistä aiheutuvat päästöt ovat suuret, mutta yksilöiden valinnat ovat merkittävä osa ilmastonmuutoksen hillitsemistä myös ei-kulutuksellisissa asioissa, kuten liikenteessä.
• Päästökauppa on hyvä esimerkki toimesta, jolla Euroopan unioni pyrkii rajoittamaan suuryritysten saastuttamista.