EU:n biopolttoainepolitiikka ampuu itseään jalkaan

Omistan kaksoisveljeni kanssa pikkuruisen Renaultin. Halusimme vähentää autoilumme päästöjä, muttei meillä ole 21-vuotiaina varaa hybridi- saatikka sähköautoon. Kuulimme kuitenkin isämme kautta lisäosasta, jonka voisi asentaa mihin tahansa autoon, jolloin voisimme käyttää sekä bensiiniä että bioetanolia polttoaineena. Asennus kustantaisi vain noin 300 euroa ja asennus olisi myös erittäin käytännöllinen, koska voisimme käyttää vaihtoehtoisesti bensiiniä, mikäli bioetanolia ei olisi saatavilla. Suorastaan ihmettelimme, miksi useampi henkilö ei puhu tästä vaihtoehdosta, kunnes syyt paljastuivat meille.

Tällaisen lisäosan asentamiseen liittyy kaksi ongelmaa. Ensinnäkin EU:n biopolttoainejakeluvelvoitteen mukaisesti polttoainejakelijoiden pitää joka tapauksessa toimittaa vuodessa tietty vakiomäärä biopolttoainetta. Tällä hetkellä tilanne on siis se, että asennuksemme ei olisi lainkaan muuttanut maailman autoilun kokonaispäästöjä. Yksilöillä ei ole siis mitään ekologista kannustinta siirtyä biopolttoaineisiin. Ongelmaa ei olisi, mikäli biopolttoaineet voittaisivat bensiinin muilla mittareilla, kuten kustannuksessa ja käytännöllisyydessä. Nykyisin tilanne ei kuitenkaan ole tämä, mistä päästäänkin pääsyyhyn, miksi tämä asennus niin harvoin tehdään.

Asennuksesta laajalti koetaan aiheuttavan suuria taloudellisia riskejä. Ensinnäkin autosta menettää miltein aina takuun. Toiseksi liikkuu paljon perustelemattomia huhuja, että asennus lyhentäisi auton elinikää. Tiedemaailmassa ei ole kuitenkaan minkäänlaista yksimielisyyttä asennuksen vaikutuksista auton elinikään tai kuntoon. Mielipide vaikuttaa riippuvan pääasiassa siitä, mitä tahoa lähde edustaa. Perustelu on yleensä tehty käyttäen yksittäisiä tapausesimerkkejä tai pieniä kohortteja, jotka on valittu niin, että tulokset tukevat kyseisen tahon näkemyksiä.

Tarvitaankin laaja tutkimus siitä, aiheuttavatko biopolttoaineet haittaa autoille. Mikäli haittoja ei löydy, tulee takuun poistuminen kieltää EU-alueella asennuksen johdosta. Tutkimus antaisi myös mielenrauhaa niille, jotka pelkäävät autonsa vaurioituvan biopolttoaineista. Saattaa olla myös niin, että löytyy tiettyjä auto- ja biopolttoainetyyppejä, jotka ovat ongelma-alttiita. Tällöin tulisi ensiksi kieltää EU-alueella takuun poistuminen ongelmattomilta autotyypeiltä asennuksen johdosta. Tutkimuksen tulokset tulisi ottaa huomioon myös myytävien biopolttoaineiden osalta. Tämän jälkeen EU:ssa pitäisi pyrkiä pitkällä tähtäimellä siihen, että alueella myytäisiin vain autoja, joiden kanssa voidaan käyttää hyväksyttyjä biopolttoaineita. Ideaalisinta olisi, ettei biopolttoaineasennusta tarvitsisi tehdä vaan autoa voisi automaattisesti tankata sekä bensiinillä että biopolttoaineella. Koska esimerkiksi bioetanoli on jo nyt bensiiniä halvempaa, ihmiset ajautuisivat ajamaan biopolttoaineilla.

On totta, että biopolttoaineet ovat kiistanalainen aihe eivätkä kaikki pidä sitä edes ekologisena vaihtoehtona. Biopolttoaineiden tuotannon haitat liittyvät kuitenkin vain tiettyihin valmistustapoihin ja nykyään on käytössä lukuisia muita biopolttoaineiden valmistusmenetelmiä, jotka voittavat ekologisuudessaan tavallisen bensiinin mennen tullen. Aiemmissa kappaleissa esitettyjen reformien lisäksi pitäisikin panostaa yhä enemmän toisen ja kolmannen sukupolven biopolttoaineiden tuotantoon eli esimerkiksi jätteiden ja levien hyötykäyttöön.

Kaiken kaikkiaan mielestäni siis EU:n biopolttoainejakeluvelvoite voisi kyllä olla loistava tapa pitää biopolttoaineiden hinnat matalina, mutta tämä direktiivi aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä, mikäli kuluttajille syntyviä taloudellisia riskejä ei saada poistettua. Kaikkein ideaalisinta kuitenkin olisi, ettei biopolttoaineilla ajelisi vain ekologisuuteen pyrkivät ihmiset vaan määräenemmistö ihan vain siksikin, että se olisi bensiinillä ajelua edullisempaa ja vähintäänkin yhtä käytännöllistä.

Satu Westerholm
Pääkaupunkiseudun Eurooppanuoret, Sihteeri
[email protected]