Eräs suuri asiakokonaisuus on loistanut poissaolollaan kevään eduskuntavaaleja värittävästä vaalikeskustelussa – nimittäin Euroopan unioni. Vaikka vaalien keskeisimpiin teemoihin lukeutuvat muun muassa valtiontalouden tasapainottaminen, turvallisuuspolitiikka sekä hintatason nousu, on EU mainittu lähinnä sivulauseissa. Hetken ajan EU oli vaalikeskustelun keskiössä, kun puoluejohtajat ryntäsivät paheksumaan Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purran ulostuloa, jonka mukaan Perussuomalaisten pitkän aikavälin tavoitteena on erota EU:sta. Parin päivän kuluttua lausunnosta keskustelu laantui jälleen arkiselle, päivänpoliittiselle tasolle.
Vaalikoneissakin EU on jäänyt vähemmälle huomiolle. Iltalehden vaalikoneessa EU mainittiin ruhtinaallisesti yhden kerran, jolloin viitattiin hiilineutraalisuustavoitteeseen. Ylen vaalikoneessa EU mainittiin ainoastaan kerran, saatavuusharkinnasta luopumisesta liittyvässä kysymyksessä. Helsingin sanomien vaalikoneessa ei ollut yhtäkään suoranaista mainintaa EU:sta. Hiljaisuus EU-politiikasta saattaa osaltaan implikoida sitä, että Euroopan unionista on tullut eräänlainen itsestäänselvyys, josta johtuen siitä ei tarvitse erikseen kysyä. Ei siitäkään huolimatta, vaikka muilla vaalikoneen kysymyksillä olisi merkittävä EU-ulottuvuus.
Euroopan unionin vaikutusta Suomen politiikkaan ei tule väheksyä. Samalla kun valitsemme maallemme uuden eduskunnan, valitsemme myös unionin jäsenvaltiolle uuden parlamentin. Rivikansanedustajat ovat tekemisissä EU-asioiden kanssa päivittäin, vähintään valiokuntatyöskentelyn yhteydessä. Ministerit puolestaan edustavat Suomea EU:n neuvostossa eduskunnan valtuuttamina. Pääministerin painavana vastuuna on johtaa Suomen EU-politiikkaa. Lisäksi eduskunnan lainsäädäntötyöhön vaikuttavat keskeisesti EU:n antamat direktiivit, asetukset ja säädökset.
Suomen on otettava lähivuosina kantaa myös unionin suuriin kehityskulkuihin. Unionin keskeisillä politiikan aloilla, kuten energia- ja talouspolitiikassa ollaan ottamassa suuria kehitysaskelia. Sodan palaaminen Euroopan maaperälle pakottaa myös unionia uudistumaan kiihtyvällä vauhdilla.
Ottaen edellä mainitut asiat huomioon, tuntuu nurinkuriselta, että EU on näkynyt tähän asti vaalikeskusteluissa vain pinnallisina mainintoina.
Päätimme täyttää tämän vaalikeskustelussa ammottavan aukon järjestämällä vaalipaneelin, joka keskittyi erityisesti EU-asioihin sekä muihin kansainvälisiin teemoihin. Paneeli pidettiin maanantaina 6.3.2023 Tampereen yliopiston Väinö Linna-salissa. Paneeli järjestettiin yhteistyössä Tampereen YK-yhdistyksen kanssa. Panelistimme olivat Liban Sheikh (Vas.), Iiris Suomela (Vihr.), Sofia Julin (SDP), Aleksi Sandroos (Kesk.), Ami Rinta-Valkama (Kd.) sekä Sebastian Lohja (Kok.).
Kaksiosaisen paneelin ensimmäinen osa keskittyi kansainvälisiin kysymyksiin ja osio oli kokonaan englanninkielinen. Tällä tavoin pyrittiin tavoittamaan myös heidät, jotka eivät ymmärrä suomea, mutta joihin poliittiset päätökset yhtäältä vaikuttavat.
Toisessa osiossa panelisteja haastettiin pelkästään EU-asioista. Yksimielisyyttä herätti erityisesti unionin tuomat hyödyt. Kaikki panelistit näkivät EU-jäsenyyden tuottaneen Suomelle enemmän hyötyä kuin haittaa, mutta EU:hun kohdistettiin myös kritiikkiä liittyen esimerkiksi kotimaiseen maatalouteen sekä talouskuriajatteluun. Myönteinen suhtautuminen Ukrainan tukemiseen myös yhdisti ehdokkaita. Tosin Ukrainan EU-jäsenyys nähtiin pääosin kaukaisena ajatuksena. Kööpenhaminan kriteereistä ei tulisi joustaa edes Ukrainan kohdalla, mutta vaihtoehtoisia tapoja tukea Ukrainaa esitettiin laajalti.
Talouskysymykset tekivät lopulta railon melko yhdensuuntaisiin kantoihin. Erityisesti EU:n elvytysväline herätti keskustelua, jossa toisaalta varoiteltiin yhteisestä velasta, mutta toisaalta korostettiin pandemian aikaisen elvytyksen tärkeyttä jäsenvaltioiden talouksille. Talousnäkökulma nousi ajoittain pinnalle myös vihreästä siirtymästä puhuttaessa. Hiilineutraalisuustavoitteisiin panelistit suhtautuivat pääosin myönteisesti. Osa panelisteista korosti puheenvuoroissaan kilpailukyvyn ja huoltovarmuuden huomioon ottamisen tärkeyttä uudistuksia tehtäessä.
Kokoava kysymys unionin lähivuosien haasteista keräsi moninaisia vastauksia. Haasteiksi mainittiin erityisesti ulkoiset haasteet, kuten Ukrainan tilanne sekä ilmastokriisi, mutta myös unionin sisäiset haasteet, kuten populismin nousu ja oikeusvaltioperiaatteen rikkomukset.
Paneelin avulla onnistuimme tuomaan herkästi kaukaisilta tuntuvat kysymykset lähemmäs äänestäjiä, erityisesti nuoria. Myös panelistit kiittelivät paneelin aihepiiriä, vaikka osa kysymyksistä koettiin tavallista haastavampina.
Poliittisen keskustelun käyminen on arvo itsessään ja sen seuraaminen on antoisaa myös äänestäjälle. Erilaisten kantojen kuuleminen herätti paljon uusia ajatuksia, mutta yksi ajatus vahvistui entisestään. Eduskuntavaaleissa äänestetään myös EU:sta.
Teksti: Santeri Anttila
Kirjoittaja on TENin EU-asiavastaava ja opiskelee politiikan tutkimusta Tampereen yliopistossa.