Tampereen ja Jyväskylän Eurooppanuorten yhteisellä, lokakuisella ekskursiolla suunnattiin Saksaan, Frankfurt am Mainin kaupunkiin. Hessenin osavaltiossa sijaitsevalla kaupungilla on pitkä historia yhtenä Saksan talouden solmukohdista. Nykyiselläänkin se on Euroopan liike-elämän keskeisimpiä keskuksia. Kaupungin menestyksekkäästä menneisyydestä muistuttavat koristeelliset, taivasta kurkottelevat kirkot. Nykyisin niiden rinnalla seisovat lasiset pilvenpiirtäjät, joissa toimii
niin kansainvälisiä pankkeja kuin suuryrityksiäkin. Yksi pilvenpiirtäjistä on kuitenkin muita
suurempi ja sijaitsee keskustasta hieman etäämmällä, Main-joen varrella.
Euroopan keskuspankki (EKP) on Euroopan unionin toimielin, joka vastaa euroalueen
rahapolitiikasta. EKP:llä on kolme keskeistä tehtävää; euroalueen hintavakauden eli määritetyn 2%
inflaatiotason ylläpito, pankkien valvonta sekä valuutan liikkeellelasku ja hallinta. Keskuspankin
voisi kuvitella olevan ikään kuin lennonjohtotorni, josta jatkuvasti seurataan maailmantalouden
liikennettä ja koordinoidaan omaa toimintaa sen mukaisesti. EKP:lle myönnetyt vastuualueet sekä
mandaatit juontavat juurensa Maastrichtin sopimuksesta vuodelta 1992, jolla perustettiin Euroopan
talous- ja rahaliitto (EMU). Nykyisellään euromaita on kaikkiaan kaksikymmentä – seitsemän EU-jäsenvaltiota on siis jättäytynyt yhteisvaluutan ulkopuolelle.
Euroopan keskuspankki päätoimintoineen sijaitsee siis Saksassa, Frankfurt am Mainin kaupungissa,
joka on Euroopan keskeisimpiä finanssikeskittymiä. Frankfurtissa toimii useita suuria pankkeja,
kansainvälisten yritysten konttoreita sekä Frankfurtin pörssi. Talouskeskus valikoitui keskuspankin
sijainniksi karkeasti kahdesta syystä. Ensinnäkin on luontevaa, että pankkivalvontaa ja
finanssitoimintaa valvova taho on lähellä pankkeja, joita se valvoo. Toiseksi Saksan maaperältä
puuttui EKP:n perustusaikana suurempi EU-instituutio, joten hajauttamisperiaate otettiin myös
huomioon. Nykyinen pääkonttori sijaitsee etäämmällä pankkien pilvenpiirtäjistä, entisen
suurkauppahallin paikalla. Lasinen, 185 metriä korkea kaksoispilvenpiirtäjä otettiin käyttöön
vuonna 2015.
Instituution ja pääkonttorin huipulla istuu EKP:n nykyinen pääjohtaja, ranskalainen Christine
Lagarde, joka on aiemmin toiminut kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n pääjohtajana sekä
Ranskan valtiovarainministerinä. Pääjohtaja on Eurooppa-neuvoston nimittämä ja hänen tehtäviinsä
kuuluu toimia keskuspankin korkeimpana edustajana sekä johtaa puhetta keskuspankin neuvostossa
ja johtokunnassa. EKP:n neuvostoon kuuluvat euromaiden kansallisten keskuspankkien johtajat eli
neuvoston kautta euromaat koordinoivat keskinäisiä toimiaan. Suomea neuvoston kokouksissa
edustaa nykyinen Suomen pankin pääjohtaja Olli Rehn. Entisten kansallisten pankkien rooli ei ole
suinkaan mitätön, vaan niitä voisi kutsua EKP:n ”haarakonttoreiksi”, joiden välityksellä
rahapoliittisia operaatioita toteutetaan euromaissa.
Konkreettisin EKP:n toiminta liittyy ohjauskorkojen sääntelyyn. Ohjauskorolla keskuspankki
määrittää korkotason, jolla se myöntää pankeille lainaa. Pankit puolestaan lainaavat rahaa eteenpäin
yrityksille ja kotitalouksille omalla korollaan. Tämän hierarkian huipulta keskuspankki pystyy siis
säätelemään lainarahan määrää markkinoilla. Korkealla korkotasolla pyritään hillitsemään
kokonaiskulutusta, jonka perinteisesti ajatellaan hidastavan inflaatiokehitystä. Talouden taantuessa
puolestaan pyritään korkotason laskemisen avulla elvyttämään kulutusta.
Tällä hetkellä EKP:n ylläpitämään korkoon (4,25%) on suhtauduttu verrattain kriittisesti, sillä
inflaation lisäksi euroaluetta varjostaa lähestyvä taantuma. Kriitikoiden mukaan korkealla
korkotasolla EKP saattaa aiheuttaa yhä syvemmän ja pidemmän taantuman. Toisaalta keskustelussa
on myös huomioitu, kuinka useamman vuoden ajan kestänyt nollakorkojen aika ei ole taloudelle
luonnollinen tila. Ainoa varma asia on, ettei euroalueen kokoisen talouden valuutan vakauttaminen
ole helppoa – EKP toimii korostetun reaktiivisesti, vaikka sen toimintaa ohjaavat myös tietyt
taloustieteelliset oletukset.
Instituutiona EKP:n korostetaan aina olevan itsenäinen ja poliittisesti sitoutumaton toimija, jossa
hoidetaan vastuita virkamiesmäisellä tarkkuudella. Näin ollen poliitikkojen ei ole katsottu sopivaksi
kommentoida riippumattoman keskuspankin toimia. On kuitenkin syytä huomioida, että
keskuspankki toteuttaa nimenomaan rahapolitiikkaa, johon muiden politiikan sektoreiden on
sopeuduttava. Euroalueen yhteisen rahapolitiikan ohella olisi syytä myös lisätä yhteistä
talouspolitiikan koordinaatiota – tosin sillä rajauksella, että päätöksenteon on oltava demokraattista
ja huomioitava euromaiden erilaisuudet. Myös euroalue on pidettävä auki mahdollisille uusille
jäsenille.
Euroalueen toimintavalmiuden ja kilpailukyvyn kasvattaminen saattaa vaatia myös keskuspankin ja
sen myötä rahapolitiikan uudistamista. Laveammilla oikeuksilla keskuspankki voisi tukea nykyistä
aktiivisemmalla rahapolitiikalla euroalueen talouskehitystä sekä vastata kriiseihin.
Ajoittaisesta kritiikistä huolimatta Suomen paikka on euroalueessa. Euro on vakaa ja
kilpailukykyinen valuutta, joka mahdollistaa sisämarkkinoiden tehokkaamman hyödyntämisen.
Suomen kokoiselle, pienelle markkina-alueelle, Euroopan sisämarkkinat ovat välttämättömät.
Ennen kaikkea euro on sitonut Suomen yhä vahvemmin osaksi Euroopan integraatioprosessia –
sekin on Suomen kokoiselle valtiolle elintärkeää.
Teksti: Santeri Anttila
Kirjoittaja on TENin EU-asiavastaava ja opiskelee politiikan tutkimusta Tampereen yliopistossa.