Ukrainan tukena viimeiseen asti – eurooppalaisen rintaman on kestettävä

Huolestuttavat merkit Venäjän kehityksessä huipentuivat traagisesti 24.2.2022, kun anteeksiantamaton hyökkäys Ukrainaan käynnistyi. Pääkaupunkiseudun Eurooppanuoret julkaisi vain muutama päivä myöhemmin listan poliittisia toimia, joiden vaadimme toteutuvan osana Euroopan unionin pakoterintamaa. Euroopan unioni on sodan aikana esiintynyt edukseen tarttumalla toimeen ennennäkemättömällä nopeudella ja tarmolla, mutta ukrainalaisten valtaisan kärsimyksen valossa on aivan selvää, että työ ei ole vielä ohi. Velvollisuutemme tukea Ukrainaa ei ole lainkaan pienempi kuin mitä se oli Venäjän hyökkäyksen varhaisissa vaiheissa – päinvastoin. Päivä päivältä kuulemme mitä järkyttävämpiä uutisia ukrainalaisista kaupungeista, joissa venäläiset sotilaat ovat suorittaneet sanoinkuvaamattomia julmuuksia. Uhreiksi on valikoitunut paitsi asuintaloja ja sairaaloita, myös ukrainalaisia siviilejä ikään tai sukupuoleen katsomatta. Sodan mielettömyys on rävähtänyt eurooppalaisten kasvoille näiden makaaberien ihmiskohtaloiden muodossa.

Suurista lupauksista ja auttamisen halusta huolimatta EU:n suoriutuminen on ollut epätasaista. Saksaa on kauan pidetty maanosan rautaisena johtajana, mutta sodan myötä mallia ovatkin näyttäneet lukuisat neuvostotyranniasta kärsineet maat. Saksan vääntäessä aseviennistä, ydinvoimasta ja potentiaalisista taloushaitoista ovat Viro, Latvia, Liettua ja Puola vastanneet pelottomasti vihollisen toimiin. Ranska, Euroopan poliittiseksi moottoriksi luonnehdittu visionääri, ei sekään ole yltänyt sanojensa mittaisiin tekoihin.

Suomen on otettava mallia Euroopan todellisista sankareista ja asetettava sodan lopettaminen Ukrainan eduksi ensisijaiseksi tavoitteekseen Eurooppa-politiikassaan. Puolustustarvikkeiden lähettäminen on tervetullut toimenpide, mutta toisaalta venäläinen kaasu virtaa yhä Eurooppaan. Mikäli Venäjän uhkaukset konkretisoituvat, voi Suomen Nato-prosessilla olla omat vaikutuksensa kaasun tuontiin. Olisi kuitenkin toivottavaa, että Suomi irtautuisi venäläisestä kaasusta omaehtoisesti ja suunnitelmallisesti. Suomen on myös varauduttava pakkosiirtolaisuuteen perustuvaan hybridioperaatioon ja pohdittava omaa asemaansa kansainvälisten sopimusten ja geopoliittisten realiteettien ristivedossa: EU-tason päätöksiä kunnioittamalla Suomi pitää kiinni avoimuudesta, mutta vaarantaa samalla kansallisen turvallisuutensa.

Sotaa jo liki kolme kuukautta

Pääkaupunkiseudun Eurooppanuoret ovat tyytyväisiä voidessaan todeta, että monet helmikuiset linjamme ovat kantaneet hedelmää:

- Euroopan komissio ilmoitti 4. toukokuuta edistävänsä venäläisen Sberbankin erottamista kansainvälisestä SWIFT-tietojärjestelmästä osana EU:n kuudetta sanktiopakettia.
- Gazprom -konsernin kaasuputkihanke Nord Stream 2 on ajettu alas ja Fennovoiman sopimus Rosatomin kanssa purettu.
- Venäläisten kulkuneuvojen pääsy EU:n alueelle on evätty maalla, merellä ja ilmassa.
- Euroopan unioni tehostaa oligarkkien omaisuuden haltuunottoa unionin alueella.
- Vladimir Putinin lähipiiri sekä presidenttiä tukevat oligarkit ja toimittajat ovat kohdanneet valtaisan määrän EU:n henkilöpakotteita.
- EU on tukenut Ukrainaa lähes 20 miljardin euron edestä Krimin miehityksestä lähtien. Sodan myötä taloudellinen tuki on ollut entistä tiiviimpää.

Esitämme kuitenkin parannuksia seuraavilla alueilla:

1. EU:n Strategisessa kompassissa mainittu analyysi unionin turvallisuuspoliittisista uhista on salainen, mutta äärimmäisen keskeinen dokumentti. Saatavilla olevan tiedon puitteissa Pääkaupunkiseudun Eurooppanuoret muistuttaa taktisesti tärkeistä alueista, jotka ovat päätyneet tai ovat vaarassa päätyä epädemokraattisten suurvaltojen haltuun. Venäjän hirmuteot eivät saa sokaista Eurooppaa Kiinan vaikutuspiirin laajenemiselta.

2. Pääkaupunkiseudun Eurooppanuoret odottaa EU:lta määrätietoisempia toimia Venäjän ruplan kaatamiseksi. Unionin viimeisimmät energiapoliittiset päätökset ovat kääntyneet Venäjän voitoksi ja vahvistaneet ruplaa entisestään. Lisäksi olisi suotavaa, että energian tuontitullien käyttöönotosta viritettäisiin laajempaa keskustelua, jotta EU:n strateginen autonomia ja Venäjän luhistuminen kävisivät toteen joutuisasti.

3. Suomen ja Ruotsin siirtyessä kohti Nato-jäsenyyttä EU:n puolustuspoliittinen ulottuvuus on entistä tiukemmin sidoksissa transatlanttiseen yhteistyöhön. Unionin työkalut solidaarisuus-artiklasta sotilaskomiteaan ovat kuitenkin yhä olemassa ja vailla tarkempia raameja. Suurvaltapolitiikan kiristyessä EU:n on kartoitettava roolinsa paitsi Natossa myös omien rajojensa sisällä. Yhdysvaltain ailahtelevasta ulkopolitiikasta johtuen EU:lla on oltava kyky suojella omia kansalaisiaan myös Naton jäsenenä.

Ukrainan asia on meidän asiamme aina siihen päivään asti, kun viimeinenkin vääryys on sovitettu. Eurooppalaisten ei tule lannistua, sillä demokratian voitto kolkuttaa jo ovella: jokainen sotarikos vie Venäjän askeleen lähemmäksi hylkiön asemaa, josta maa ei tokene vuosikymmeniin. Pääkaupunkiseudun Eurooppanuoret on osa kansalaisyhteiskuntaa ja näin ollen vastuussa suomalaisten ja eurooppalaisten päättäjien valvomisesta. Jokainen viaton uhri on hinnaltaan korvaamaton ja siksi vaadimme kaikkia mahdollisia toimia sodan päättämiseksi Ukrainan ja vapaan länsimaisen maailman voitoksi.

Pääkaupunkiseudun Eurooppanuoret
JEF Helsinki